Kongossa testattava strategia yksinkertaistaa seulontaa ja hoitoa. Tavoitteena on katkaista unitaudin leviäminen kokonaan vuoteen 2030 mennessä.
Unitauti on hävitetty lähes kokonaan, mutta Kongon demokraattisessa tasavallassa, joka on Afrikan toiseksi suurin maa, esiintyy edelleen satoja tapauksia. Jo muutaman tapauksen huomaamatta jääminen voi johtaa taudin puhkeamiseen uudelleen. Näiden tapausten jäljittämiseksi liikkuvat terveydenhoitoryhmät matkustavat kylästä kylään ja etsivät viimeisiä loista kantavia ihmisiä.
Tämän hyönteisten välittämän taudin arvioidaan vaatineen satoja tuhansia ihmishenkiä Länsi- ja Keski-Afrikassa 1990-luvulla. Pelkästään vuonna 1998 ilmoitettiin yli 34 000 tapausta, mutta Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että tapausten todellinen määrä oli kymmenen kertaa suurempi. Vuosikymmeniä kestäneen intensiivisen seulonnan, tehostetun valvonnan ja parempien hoitojen jälkeen vuonna 2025 raportoitiin maailmanlaajuisesti vain 471 tapausta, joista suurin osa oli Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Antwerpenin trooppisen lääketieteen instituutin (ITM) epidemiologin ja vanhemman tutkijan, tohtori Elena Niccon, mielestä tämä on merkittävää edistystä, mutta työ ei pääty tähän. WHO haluaa pysäyttää taudin leviämisen kokonaan vuoteen 2030 mennessä, ja EU:n tukema ITM tukee WHO:n kansainvälisiä pyrkimyksiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
– On tietysti hienoa, että tartuntamäärät ovat laskeneet niin jyrkästi, hän sanoo.
– Mutta kun määrät ovat pieniä, eliminoinnin haaste kasvaa entisestään.
Nicco johtaa EU:n rahoittamaa STROGHAT-tutkimusta, jossa testataan, voisiko huomattavan paljon yksinkertaisempi hoitostrategia auttaa hävittämään unitaudin lopullisesti.
– Loinen käyttää ihmisiä pääasiallisena reservoaarinaan, joten jokainen tartunnan saanut henkilö on löydettävä ja hoidettava, jos haluamme estää tartuntoja leviämästä.
Länsiafrikkalaista unitautia eli gambiense-muodon afrikkalaista trypanosomiaasia (gHAT) aiheuttaa mikroskooppisen pieni loinen, joka tarttuu ihmiseen tartunnan saaneen tsetsekärpäsen pureman välityksellä.
Päästyään kehoon se leviää verenkiertoon ja imusolmukkeisiin ja aiheuttaa kuumetta, päänsärkyä ja nivelkipua. Hoitamattomana tauti leviää lopulta aivoihin ja keskushermostoon aiheuttaen sekavuutta, lihasheikkoutta ja unihäiriöitä, joista tauti on saanut nimensä. Se johtaa lähes aina kuolemaan.
Vuosikymmenten ajan tautia hallittiin sillä, että tutkimusryhmät matkustivat kylästä kylään, testasivat asukkaita ja hoitivat tartunnan saaneita. Tämä oli vaivalloista työtä, joka vähensi tartuntoja tasaisesti, mutta se ei suinkaan ollut helppoa.
STROGHAT-tutkimus kokoaa yhteen tutkijoita, kliinikoita ja kansanterveysalan asiantuntijoita Belgiasta, Ranskasta ja Sveitsistä, ja sen kautta tehdään tiivistä yhteistyötä Kongon demokraattisen tasavallan kansallisen unitautiohjelman parissa, jotta unitaudin hävittämisprosessia voidaan nopeuttaa ja yksinkertaistaa.
EU:n globaalin terveyden EDCTP3-kumppanuuden tukemana tutkimusryhmä testaa strategiaa, joka perustuu akotsiboroliin, lääkkeeseen, josta Euroopan lääkevirasto antoi aiemmin tänä vuonna myönteisen tieteellisen lausunnon, jonka mukaan sitä voidaan käyttää alueilla, joilla tauti on edelleen endeeminen.
Akotsiboroli on kolmas hoito, joka on kehitetty Drugs for Neglected Diseases -aloitteen (DNDi) puitteissa vuodesta 2009 lähtien. DNDi on voittoa tavoittelematon järjestö, joka kehittää hoitoja, joita kaupalliset lääkevalmistajat ovat jättäneet vaille huomiota.
Tartuntojen leviämisen pysäyttäminen olisi suuri voitto, ja se tukisi yhteisöjemme hyvinvointia ja kehitystä.
Tohtori Charles Kambo
Ennen vuotta 2009 toisen vaiheen gHAT:ssa käytetty hoito oli niin myrkyllistä, että lääkäreiden oli oltava täysin varmoja diagnoosista ennen hoidon aloittamista. Melarsoproli on arseenipohjainen laskimoon annettava lääke, jota käytetään pitkälle edenneen unitaudin hoitoon. Se voi laukaista vaikean, joskus kuolemaan johtavan, aivotulehduksen. Tämän vuoksi monet potilaat ovat ymmärrettävästi vastahakoisia myöntymään hoitoon, ellei se ole aivan välttämätöntä.
Väestön seulonnassa positiivisen tuloksen saaneet henkilöt aloittivat hoidon vasta sen jälkeen, kun loisen esiintyminen oli vahvistettu monimutkaisella, mikroskooppia vaativalla laboratoriotestillä. Hoidon valinta riippui taudin vaiheesta, ja loisen mahdollinen leviäminen keskushermostoon oli varmistettava lannepistolla.
Uudemmat hoitomenetelmät ovat huomattavasti turvallisempia, mikä vähentää riskejä. Akotsiboroli on myös kertaluonteinen suun kautta otettava lääke, mikä yksinkertaistaa hoitoa entisestään.
– Aiemmin käytetyt strategiat olivat erittäin haastavia syrjäisillä maaseutualueilla, joissa tiet ovat huonokuntoisia, sähkön saatavuus on rajallista ja laboratoriotiloja on niukasti, Nicco selittää.
– Akotsiborolin avulla voimme harkita hoidon aloittamista kaikkien niiden kohdalla, joiden seulontatesti on positiivinen, sillä myrkyllisyys ei muodosta ongelmaa.
– Tarkoituksena on yksinkertaistaa kaikkea mahdollisimman paljon, hän lisää.
Pitkän sairaalahoidon ja kivuliaiden toimenpiteiden sijaan potilaita voitaisiin hoitaa yhdellä ainoalla valvotulla annoksella, joka koostuu vain kolmesta tabletista.
Akotsiborolin teho on ollut tähänastisissa kliinisissä tutkimuksissa peräti 98,1 prosenttia. Vaikka jotkut pitkälle edenneen unitaudin neurologiset vauriot voivat olla peruuttamattomia, lääkärit pystyvät nyt parantamaan infektion molemmissa vaiheissa, jolloin hoitoa edeltävää lannepistoa ei enää tarvita.
Uudessa ”seulonta ja hoito” -strategiassa hyödynnetään liikkuvia työryhmiä, jotka kiertävät tekemässä testejä kyläyhteisöissä. Kaikki, joiden seulontatestin tulos on positiivinen, saavat sen jälkeen hoitoa. Näytteet lähetetään myös laboratorioon varmistustestauksia varten.
Jos testivaiheessa vahvistuu, että tämä yksinkertaistettu menetelmä on turvallinen ja tehokas, tulevien ohjelmien toteuttaminen saattaisi helpottua huomattavasti. Positiivisen testituloksen saaneet henkilöt voisivat saada kaikki kolme tablettia välittömästi ja saada hoidon päätökseen omassa kotikylässään ilman viivästyksiä ja aiemmin vaadittuja invasiivisia toimenpiteitä.
Koska seulontatestissä positiivisen tuloksen saa alle yksi prosentti väestöstä, tutkijat katsovat, että on parempi hoitaa muutama virheellisesti positiivinen tapaus kuin ottaa riski, että joku loista kantava henkilö jää huomaamatta.
Toisena tavoitteena on selvittää, voidaanko tällä toimintatavalla pysäyttää tartuntojen leviäminen koko tartuntapesäkealueella Pohjois-Équateurissa, joka on yksi Kongon demokraattisen tasavallan alueista, joilla tauti on vielä endeeminen.
– Unitauti esiintyy maantieteellisesti voimakkaasti keskittyneinä tartuntapesäkkeinä, Nicco sanoo.
– Jos jossakin kylässä on todettu tartuntatapauksia, seuranta keskittyy perinteisesti sinne, mutta myös naapurikylät voivat olla vaarassa.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi tutkijat ovat viimeisenä tutkimusvuonna laajentaneet seulonnan ympäröiviin yhteisöihin satunnaisotannan avulla, jolloin seulonta on kattavampaa kuin aiemmissa ohjelmissa.
Tutkimusryhmä toteuttaa laajamittaisen prevalenssitutkimuksen koko Pohjois-Équateurin alueella ja testaa edustavan otoksen väestöstä selvittääkseen, onko tartuntojen leviäminen todella pysähtynyt. Jos näin on tapahtunut, saadut tulokset voisivat auttaa Kongon demokraattisen tasavallan kansallista ohjelmaa ja viime kädessä myös WHO:ta päättämään, pitäisikö seulonta- ja hoitokäytäntö ottaa vakiintuneeksi käytännöksi muuallakin.
Jo ennen tätä lopullista arviota luvut vaikuttavat lupaavilta. Kahden vuoden aikana tutkimusryhmä on tutkinut lähes 455 000 ihmistä, mikä kattaa 95 prosenttia riskiryhmään kuuluvasta väestöstä. Seulontatestissä vain 0,43 prosentilla tutkituista ihmisistä löytyi vasta-aineita, mikä viittaa mahdolliseen tartuntaan. Näistä alle kymmenen vahvistettiin todellisiksi tartunnoiksi.
Vuoden 2025 loppuun mennessä 803 henkilöä oli saanut akotsiboroliannoksen, ja tutkimusta on vielä jäljellä yksi vuosi.
Tiede ei yksinään riitä poistamaan unitautia. Useimmat jäljellä olevat tapaukset esiintyvät Kongon demokraattisen tasavallan syrjäisissä kyläyhteisöissä, joissa vuosikymmenet jatkuneet konfliktit, kotien jättäminen pakon edessä ja riittämättömät investoinnit ovat vaikeuttaneet terveydenhuollon saatavuutta.
Tästä syystä tutkijat tekevät tiivistä yhteistyötä paikallisviranomaisten, kylien johtajien, terveydenhuollon työntekijöiden ja yhteisöjen kanssa.
– Luottamuksen rakentaminen on olennaisen tärkeää, sanoo tohtori Charles Kambo, lääkäri ja STROGHAT-hankkeen kenttätutkija Équateurin maakunnassa.
Kambon mukaan yhteisöt ovat suhtautuneet innokkaasti kyläkohtaiseen seulontaan ja hoitoon.
– Aiemmin unitauti aiheutti lukuisia kuolemantapauksia ja tuhosi kyliä koko alueella ja jätti siten jälkeensä tuskallisia muistoja, joita monet yhteisöt kantavat mukanaan vielä tänäkin päivänä. Tartuntojen leviämisen pysäyttäminen olisi suuri voitto, ja se tukisi yhteisöjemme hyvinvointia ja kehitystä.
Strategian mukaisesti seulontaa suoritetaan edelleen kylissä, varmistustestit siirretään läheisiin terveyskeskuksiin, joissa tietosuoja on taattu, minkä jälkeen potilaiden hoitoa jatketaan jälleen heidän omissa yhteisöissään.
– Tämä on rakentanut niin vahvaa luottamusta, että osa positiivisen testituloksen saaneista hakeutuu nyt jo itse aktiivisesti hoitoon, Kambo sanoo.
Jos tutkimuksen viimeiset vuodet vahvistavat tähänastiset lupaavat tulokset, unitaudista voi tulla yksi niistä harvoista infektiotaudeista, jotka on nujerrettu tieteellisten innovaatioiden, sitkeän kenttätyön ja yhteisöjen luottamuksen ansiosta, jolloin yksi Afrikan pelätyimmistä taudeista siirtyisi pysyvästi historian kirjoihin.
Tämä artikkeli julkaistiin alun perin EU:n tutkimusta ja innovointia käsittelevässä Horizon-lehdessä. Tässä artikkelissa käsitelty tutkimus rahoitettiin EU:n Horisontti-ohjelmasta.