Avomeren ravinnepitoisuudet ovat pääosin edellisvuosien tasolla.
Itämeren tila on yhä kaukana tavoitteista, kertoo Suomen ympäristökeskus Syke. Syke toteutti elokuussa Itämerellä kaksi seurantamatkaa. Yksi alus keräsi tietoa avomereltä, toinen rannikolta osana Itämeren pitkäaikaista seurantaa.
Alustavien tulosten mukaan avomeren ravinnepitoisuudet ovat Suomenlahdella, Selkämerellä, Perämerellä ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa pääosin samalla tasolla kuin edellisinä vuosina.
Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan syvemmillä alueilla meren pohja on säännönmukaisesti hapeton. Happikatoa esiintyy siellä myös pohjan läheisissä vesikerroksissa, Syke kertoo.
– Tänä vuonna happikatoa esiintyi pohjan läheisissä vesikerroksissa laajemmalla alueella kuin aiemmin, tiedotteessa sanotaan.
Rannikkovesissä tehtyjen mittausten mukaan happitilanne on ulkosaariston havaintopaikoilla pääosin parempi kuin sisä- ja välisaaristossa.
Liiallinen ravinnekuormitus lisää levätuotantoa ja voi heikentää pohjanläheisiä happiolosuhteita. Ravinteita päätyy mereen maalta, erityisesti maataloudesta.
Pintavesissä järvien tila rannikoita parempi
Pintavesimuodostumien tarkastelussa esimerkiksi järvien tila on selvästi parempi kuin rannikkovesien. Kesäkuussa julkaistun vesien tila-arvion mukaan järvivesimuodostumista lähes 80 prosenttia on tilaltaan hyviä tai erinomaisia ja alle viisi prosenttia tilaltaan välttäviä tai huonoja.
Rannikkovesimuodostumista kuusi prosenttia on tilaltaan hyviä, vähän yli 60 prosenttia tyydyttäviä. Välttäviä tilaltaan oli reilu neljännes ja huonoja kolme prosenttia.
Ympäristöministeriön mukaan rannikkovesissä hyvä tila on saavutettu muun muassa Selkämeren ulommilla rannikkovesillä Merikarvian ja Porin edustalla ja Merenkurkussa Östra Gloppetissa. Selkämeren rannikon vesien tila puolestaan laski hyvästä tyydyttävään.
Ympäristöministeriön mukaan vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa ja ylläpitää vesien ja meren vähintään hyvä tila.