Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Naistenpäivänä syytä juhlaan on Keniassa vain harvoilla – "Jos pitää valita ruoka tai kondomi, nainen valitsee ruuan"

35-vuotias yksinhuoltaja Grace Amasi (vasemmalla) ei voi aina ruokkia viittä lastaan, sillä hän tienaa vain 200 shillinkiä päivässä. Oikealla Gracen 15-vuotias tytär Ann. PÄIVI ARVONEN / LEHTIKUVA
STT

STT

Pienet kujat betonista tai aaltopellistä rakennettujen asumusten välissä ovat mutavelliä, isosta aukiosta on tullut järvi. Poikkeuksellisen runsaat ja pitkään jatkuneet sateet vaikeuttavat kaikkien kenialaisten, ja etenkin Kihoton slummissa elävien, arkea merkittävästi.

– Teen puutarha- ja maanviljelystöitä päiväpalkalla mutta nyt töitä ei voi tehdä, koska järven vesi on niin korkealla. Jos olen onnekas, saan parina päivänä viikossa siivoustyötä, kertoo Grace Amasi, 35.

Hän asuu viiden 5–15-vuotiaan lapsensa kanssa Naivashan kaupungissa Kihoton slummissa yhden huoneen kodissa, jossa on sähkö, mutta ei vettä. Ilman vettä elävät myös kaikki muut Kihoton asukkaat, joita brittiläisen The One Foundation -säätiön mukaan on ainakin 35 000.

– Haemme vettä läheisestä kirkosta, siellä on myös suihku ja wc, Amasi kertoo.

Usein nälkäisenä nukkumaan

Grace Amasi ei valita vesijohdon ja viemäröinnin puuttumisesta. Luku- ja kirjoitustaidottoman yksinhuoltajaäidin isoin ongelma on se, ettei hänellä ole rahaa ruokkia lapsiaan joka päivä.

– Päiväpalkkani on noin 200 shillinkiä ja vuokra on 2 000. Aina en saa edes vuokrarahoja kokoon. En edes haaveile, että saisin maksettua lasteni koulumaksuja.

Kaksi lapsista saa käydä koulua ulkomaalaisten yksityishenkilöiden lahjoitusten turvin. Peruskoulu on Keniassa periaatteessa ilmainen, mutta käytännössä kouluun pitää maksaa muun muassa rekisteröitymismaksu sekä ostaa kouluvaatteet ja -tarvikkeita.

– Minunlaiseni kouluttamattoman yksinhuoltajaäidin elämä on todella kovaa taistelua. Naisen osa on Keniassa kova, Amasi sanoo.

Jopa 90 prosenttia Kihoton slummin kodeista arvellaan olevan yksinhuoltajaäitien perheiden. Lapsia perheissä on yleensä 5–10, ja jokaisella saattaa olla eri isä.

– En halua enää lisää lapsia. Yhdenkään isä ei huolehdi lapsestaan, Amasi sanoo.

Slummin yksihuoltajaäitien seksin myymisestä puhutaan vain rivien välissä. Naisia vapaaehtoistyönä auttava paikallinen opettaja Flozie Joe kertoo, että ehkäisyvalistusta on kyllä saatavilla, eivätkä kondomit ole kovin kalliita.

– Mutta jos pitää valita ruoka tai kondomi, nainen valitsee ruuan.

Työpaikka tuo sananvaltaa

Pääkaupungissa Nairobissa Karenin yläluokkaisessa kaupunginosassa sijaitsee vuonna 1975 perustettu Kazuri , joka työllistää noin 340 naista korujen tekijöinä. Keramiikkakorut tehdään käsityönä alusta asti. Osa naisista muotoilee savihelmiä, osa koristelee helmet ja osa kokoaa valmiit korut.

– Työ tuo naiselle arvoa yhteiskunnassa ja sananvaltaa perheessä, sanoo korujen tekemisen Kazurilla vuonna 1975 aloittanut 68-vuotias Elizabeth Matendejero.

Hän on työntekijöiden joukossa poikkeus, koska hänellä on aviomies. Valtaosa työntekijöistä on yksinhuoltajia.

Kymmenen vuotta Kazurilla työskennellyt, aiemmin satunnaisia tilapäistöitä tehnyt Rosemary Adhiambo, 45, on neljän lapsen yksinhuoltaja.

– Minä sain käydä koulua vain muutaman vuoden, onneksi tyttäreni saavat käydä koulua ja voivat hankkia ammatin. Naisten asema yhteiskunnassa vahvistuu vain koulutuksen kautta, Adhiambo sanoo.

Silti hän pitää naisen osaa Keniassa edelleen kovana.

– Miehet eivät huolehdi lapsistaan, kaikki jää äidin vastuulle. Alkoholi ja kotiväkivalta ovat isoja ja hyvin yleisiä ongelmia. Naiset häpeävät niitä, mutta turvakoteja ei ole, ja poliisi ei kotiväkivaltaan puutu.

Kuormajuhdista kuntapäättäjiksi

World Vision -kehitysyhteistyöjärjestön ohjelmajohtaja Annette Gothóni on seurannut Kenian naisten tilannetta lähes 20 vuotta. Vuonna 2004 hän kohtasi Länsi-Kenian maaseudulla Meibekissä kymmenien kilometrien päästä vettä aasien avustuksella hakevia naisia.

– Älä meiltä kysy, me olemme kuin aaseja, me vain kannamme vettä. Kysy miehiltä, naiset sanoivat ja kieltäytyivät vastaamasta heille esitettyihin kysymyksiin, Gothóni kertoo.

Vuonna 2017 Gothóni kuitenkin näki osan näistä naisista päättämässä kylän asioista paikallishallinnon kansanedustajina.

– On hienoa nähdä muutos, joka naisissa tapahtuu, kun koulutuksen ja työpaikan myötä heidän nollassa oleva itsetuntonsa nousee, ja he oppivat luottamaan itseensä ja kykyihinsä ja saavat mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä.

Hän muistuttaa, että Kenian naisten tilanne ja asema on moninainen; kaupungeissa on korkeasti koulutettuja naisia, mutta maaseudulla tai slummeissa kaikki tytöt eivät edelleenkään pääse kouluun.

– Nuorille pitää opettaa elämänhallintataitoja, pelkkä koulutus ei anna eväitä elämässä pärjäämiseen. Jos on kasvanut kaatopaikalla, ei yleensä ole oppinut kommunikoimaan työelämän edellyttämällä tavalla, Gothóni sanoo.

World Visionin hankkeissa keskitytään muun muassa nuorten yrittäjyyskoulutukseen ja naisten voimaannuttamiseen.

– On tärkeää opettaa jo koulussa tytöt ja pojat keskustelemaan keskenään. Niin kasvaa naisia ja miehiä, joille on luontevaa toimia yhdessä yhteisössä ja yhteiskunnassa. On hienoa nähdä muutos, joka seuraa siitä, kun tytötkin pääsevät kouluun, Gothóni sanoo.

Suomen World Vision on toiminut Keniassa vuodesta 1984 lähtien. Keniassa World Visionilla on sekä pitkäkestoisia, muun muassa terveyttä, koulutusta ja tasa-arvoa edistäviä aluekehitysohjelmia että lyhempiä hankkeita, joissa keskitytään esimerkiksi tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaiseen työhön sekä nuorisotyöllisyyden edistämiseen.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka