Etätöissä syntyy lähitöitä useammin väärinymmärryksiä, ja muutokset työhyvinvoinnissa voivat jäädä esihenkilöiltä huomaamatta.
Monella suomalaisella työpaikalla on työskennelty koronapandemian aikana pääosin etänä. Tällä hetkellä useissa organisaatioissa suositaan erityisesti hybridityötä, jossa työtä tehdään osin työpaikan tiloissa ja osin etänä.
Vaikka Suomessa on oltu pääosin tyytyväisiä etätyöhön ja etäpalavereihin, etätyöhön liittyy monenlaisia haasteita: niin virallinen kuin epävirallinenkin vuorovaikutus on vähentynyt, eikä etäyhteyksillä ole saatu täysin korvattua kasvokkaisia tapaamisia työpaikoilla, kertoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Virpi Ruohomäki.
– Erityisen suuri haaste on ollut siinä, miten myös etätyössä saadaan edistettyä yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden kokemukset tukevat työhyvinvointia.
Ruohomäen kertomat ennakkotiedot ovat peräisin Työterveyslaitoksen yhä käynnissä olevasta tutkimushankkeesta. Tutkimusaineisto on kerätty kyselyillä ja haastatteluilla kuudesta suomalaisyrityksestä koronapandemian aikana huhti-syyskuussa 2021.
Tutkimuksen mukaan jopa 60 prosenttia etätyöntekijöistä koki jääneensä paitsi kasvokkaisista tapaamisista työkavereiden kesken. Eristyksissä työyhteisöstä koki olleensa noin viidesosa etätyöntekijöistä.
– Esihenkilöt kokivat etäkokousten haasteeksi sen, etteivät he näe ihmisten ilmeitä, eleitä ja tunnetason reaktioita, jolloin voi helposti tulla väärinymmärryksiä ja työhyvinvoinnissa tapahtuvat muutokset saattavat jäädä huomaamatta, Ruohomäki sanoo.
Tutkimuksen mukaan vuorovaikutus ja yhteistyö rajoittuvat etätyössä helposti omaan tiimiin ja kontaktit muihin työyhteisön jäseniin vähenevät. Ruohomäki kertoo, että organisaatiot ovat pyrkineet järjestämään pandemian aikana vapaamuotoisia kohtaamisia digitaalisilla kanavilla, mutta läheskään kaikilla työntekijöillä ei ole ollut innostusta osallistua tällaisiin.
Kasvokkain parempia ideoita
Tavallinen työarki sujuu kyllä etänäkin, mutta se kapeutuu helposti vain yksittäisten työsuoritusten hoitamiseksi, kertoo Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri.
Kykyri nostaa esille tänä keväänä julkaistun kansainvälisen tutkimuksen, jossa oli myös Suomi mukana. Tutkimuksessa vertailtiin lähi- ja etäpalavereja.
– Kasvokkain työskentelevät työparit saivat parempia ideoita ja ylipäätään enemmän aikaan kuin etäyhteydellä työskentelevät työparit. Tutkimuksessa arvioitiin, että etäpalavereissa ideoiden tuotanto heikentyy, sillä näyttöruutuun keskittyminen kapeuttaa ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä, Kykyri sanoo.
Toisaalta samassa tutkimuksessa huomattiin myös, että kun pitää valikoida olemassa olevista ideoista parhaimmat, tällainen valinta voi sujua etäyhteydellä vähintään yhtä hyvin ja toisinaan jopa paremmin kuin kasvokkaisissa tilanteissa.
Jyväskylän yliopiston omassa, Kykyrin johtamassa ja Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimuksessa on havaittu, että etäpalavereissa on mahdollista rakentaa yhteisöllisyyttä ja luoda innovatiivisia keskusteluja, mutta läheskään kaikkia etäkeskusteluja ei koeta hyödyllisiksi.
– Erityisesti silloin, jos keskusteluun osallistutaan hyvin kuormittavan työtilanteen keskeltä, etäpalaveria ei yleensä arvioida vuorovaikutukseltaan onnistuneeksi. Eli se, miten kiireisiä ja kuormittuneita olemme, vaikuttaa siihen, miten etäpalaverimme sujuvat.
Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa havaittiin myös, että jopa 66 prosenttia etäpalavereista pitää sisällään jonkinlaisia teknisiä tai muita etävälitteisyydestä johtuvia häiriöitä, jotka voivat vaikuttaa keskustelujen sujuvuuteen ja tuntua kuormittavilta.
Hyvä johtaminen houkuttelee lähitöihin
Työterveyslaitoksen viime vuonna tekemän tutkimuksen perusteella valtaosa etätyöntekijöistä halusi tuolloin jatkaa osittaisessa etätyössä. Lähityöhön halutaan palata herkemmin, jos työolosuhteet ja johtaminen ovat työpaikalla kunnossa. Kuormituksen kokemukset työssä ja työpaikalla puolestaan lisäävät halua pysyä etätöissä.
Tampereen yliopiston työelämätutkijan Sirpa Syväsen mukaan haluun jatkaa etätyöskentelyä vaikuttaa voimakkaasti kodin ja työpaikan välinen etäisyys. Moni on havainnut, että etätyö säästää paljon aikaa ja rahaa.
– Laajasti on havahduttu myös työmatkojen ilmastovaikutuksiin sekä perheen, yksityiselämän ja työn yhteensovittamiseen liittyviin näkökulmiin, Syvänen sanoo.
Syväsen mukaan työpaikalle on palattu mieluusti, jos siellä on selvästi paremmat työskentelyolosuhteet kuin kotona. Monella on kotona työpaikkaa huonommat laitteet ja yhteydet, ahtaammat tilat, rauhattomampi ympäristö tai heikompi työergonomia.
Syvänen huomauttaa, että osa etätyöntekijöistä on joutunut etätöihin vasten tahtoaan, mikä on voinut olla henkisesti ja sosiaalisesti hyvin kuormittavaa. Moni on kärsinyt eristäytyneisyydestä ja yksinäisyydestä.
Etäpalavereista ovat Syväsen mukaan pitäneet erityisesti he, joille sosiaaliset suhteet eivät ole kovin tärkeitä tai ne aiheuttavat paineita.
– Etäpalavereista nauttivat myös he, joille ajankäytön tehokkuus on tärkeää, sillä etäpalaverit ovat usein tehokkaampia ja lyhyempiä. Toisaalta jos etäpalavereja on liikaa päivittäin ja viikoittain, niistä ei välttämättä palauduta tarpeeksi. Etätyössä tauot voivat unohtua helpommin.