Keväällä toisen viisivuotiskautensa Ranskan johdossa aloittanut presidentti Emmanuel Macron saa kyntää aiempaa kivisempää sarkaa. Yhdessä-liittouman 245 kansanedustajan paikkaa eivät riitä vaalien jälkeen enemmistöön 577-paikkaisessa parlamentin alahuoneessa, joten tukea on haettava tavalla tai toisella omien rivien ulkopuolelta.
Onnistumisen mahdollisuudet voi niputtaa kolmeen eri vaihtoehtoon:
Hallitusyhteistyö tasavaltalaisten kanssa
Koalitiohallituksen muodostaminen olisi ilmiselvä vaihtoehto useissa muissa demokraattisissa valtioissa, mutta Ranskassa se olisi poikkeus sääntöön – tai ainakin paluu kauas historiaan. Vuonna 1958 perustetun viidennen tasavallan aikana voimakkain valtaoikeuksin varustettu presidentti on voinut lähes aina tukeutua vaalijärjestelmän varmistamaan enemmistön tukeen parlamentissa.
Akatemiatutkija Timo Miettisen mukaan onkin harvinaista, että enemmistövaalitapa tuottaa tällaisen tuloksen.
– Nyt valtaa jaetaan hyvin monen ryhmän kesken. On poikkeuksellista, että keskustaoikeiston ja vasemmiston yhdistänyt äärioikeiston vastainen rintama on monessa paikkaa hajonnut, Miettinen sanoo.
Äärioikeiston Kansallinen liittouma oli vaalien suurvoittaja kymmenkertaistamalla kansanedustajiensa määrän.
Luonnollisin hallituskumppani Macronin tukijoilla olisi maltillisen oikeiston Les Republicains (tasavaltalaiset) -puolue, jonka kanssa yhteinen paikkamäärä riittäisi enemmistöön. Puheenjohtaja Christian Jacob vaikutti kuitenkin ampuvan toiveet heti alas ilmoittamalla puolueensa jäävän oppositioon.
Vähemmistöhallitus - yhteistyötä tapauskohtaisesti
Todennäköisempi ja työläämpi vaihtoehto on, että Macron ja hänen hallituksensa joutuvat hakemaan jokaiselle lakiesitykselle, kuten paljon puhutulle eläkeuudistukselle, tukea oppositiosta.
– Sekä vasemmalla että oikealla istuu maltillisia, hallituksen tiedottaja Olivia Gregoire sanoi toiveikkaana vaalituloksen selvittyä.
Miettisen mukaan käytännössä kyse olisi siis vähemmistöhallituksesta. Väännöt jokaisesta aloitteesta voivat kuluttaa Macronin poliittista energiaa ja vaikeuttaa keskittymistä ulkopoliittisiin teemoihin. Toisaalta juuri ulkopolitiikassa Macronilla on edelleen sekä perustuslain suomat valtuudet että ranskalaisten luottamus toimia aktiivisesti.
– Voi olla, että ulkopolitiikasta tulee yhä selkeämmin Macronille alue, jonka kautta hän pyrkii ikään kuin loistamaan myös sisäpolitiikassa, Miettinen pohtii.
Halvaantuminen - ja kenties uudet vaalit?
Tarpeeksi houkuttelevat yhteistyötarjoukset voivat saada aikaan rakoilua joko maltillisen oikeiston tai suurimman oppositioryhmän eli vasemmiston ja vihreiden Nupes-liittouman riveissä. Jos tärkeille lakihankkeille ei kuitenkaan löydy riittävää tukea, edessä voi olla päätöksenteon halvaantuminen pitkäksi aikaa. Uhattuna voi olla muun muassa budjetin läpimeno.
Yhtenä keinona umpisolmun avaamiseksi Macron voi hajottaa parlamentin ja määrätä uudet vaalit.
– Historiallisesti uusien vaalien järjestäminen Ranskassa ei ole kovin tyypillinen ratkaisu. Toisaalta tilanne on poikkeuksellinen, Miettinen arvioi.
Euroopalle Ranskan vaalitulos antaa Miettisen mukaan ainakin jonkin verran huolestumisen aihetta.
– Euroopassa varmasti pelätään, että jos Ranskan talouskehitys sakkaa, sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia koko euroalueelle, Miettinen sanoo.
-----
Lähteenä myös uutistoimisto AFP.