Raskaan liikenteen levähdyspaikkojen käyttäjämäärät ovat kahden viime vuoden aikana kasvaneet noin kymmeneksellä. Asiasta kertoo Uudenmaan elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ely).
Kasvua on tullut siitä huolimatta, että suosituimmilla paikoilla käyttöasteet olivat yöaikaan yli sata prosenttia jo kaksi vuotta sitten. Käyttäjämäärät ovat kasvaneet kuitenkin myös päivisin.
– Huono tilanne on heikentynyt entisestään. Tämä ei ole alan toimijoille yllättävä kehityskulku, vaan valitettavan tuttu asia, toteaa liikennevastuualueen kehittämispäällikkö Janne Kojo Uudenmaan elystä.
Rekkojen taukopaikkojen käyttäjämääriä tutkitaan kahden vuoden välein Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen maakunnissa. Ensimmäisen kerran laskenta tehtiin vuonna 2015.
Ely-keskuksen mukaan raskaan liikenteen määrä on kahden viime vuoden aikana kasvanut erityisesti Helsingin seudun keskeisillä pääväylillä. Taustalla on paitsi väestönkasvu myös logistiikan keskittyminen Uudellemaalle. Vantaan alue ja Keski-Uusimaa ovat profiloituneet valtakunnallisena logistiikka-alueena.
Raskaan liikenteen taukopaikkojen sijoittuminen ja määrä alueella eivät ely-keskuksen mukaan kuitenkaan vastaa kasvaneita liikennemääriä.
"Ongelman ratkaiseminen on hankalaa"
Ely-keskuksen mukaan eniten kysyntää on sellaisille taukopaikoille, joissa on tarjolla palveluita.
– Tällaiset alueet ovat myös turvallisempia. Suomi on ollut pitkään lintukoto esimerkiksi Ruotsiin verrattuna, jossa kuljettajiin ja lastiin kohdistuvat ryöstöt ovat merkittävästi arkipäiväisempiä, Kojo sanoo.
Käytännössä pula "täyden palvelun" taukopaikoista johtaa ely-keskuksen mukaan siihen, että esimerkiksi 20 autolle mitoitetulla alueella voi olla yöaikaan 30 autoa pysäköitynä kuljettajineen. Ruuhkat voivat lisätä myös turhaa ajoa, kun kuljettajat etsivät taukopaikkaa, jossa on tilaa.
Kojo sanoo, että ongelman ratkaiseminen on hankalaa, koska asia ei ole minkään yksittäisen tahon vastuulla. Esimerkiksi ravintolapalvelut ja polttoaineiden jakelu ovat yksityisten markkinaehtoisten toimijoiden työtä. Maankäytön suunnittelu on puolestaan kuntien vastuulla, kun taas valtio ja ely-keskukset ylläpitävät tieverkkoa.
– (Asian ratkaisemiseksi) tarvitaan monen eri tahon tiivistä yhteistyötä ja tahtotilaa, Kojo kertoo.
– Sitä on Helsingin seudulla haettu seudullisen MAL-sopimusmenettelyn (maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset) kautta.
Kojon mukaan nykyiseen valtion ja Helsingin seudun 14 kunnan väliseen MAL-sopimukseen on kirjattu aikomus toteuttaa kaksi uutta liikenneasemaa, jotka vastaisivat raskaan liikenteen tarpeisiin.
– Silti asian edistäminen takkuaa, Kojo toteaa.