Vinski ja näkymättömyyspulveri on ainoa joulusesonkina ensi-iltansa saava kotimainen perhe-elokuva. Aapelin eli Simo Puupposen poikakirjaan perustuvassa elokuvassa näyttelevät muiden muassa Mikko Leppilampi, Pirjo Heikkilä ja Martti Suosalo. Pikkukaupungin rikosaaltoa näkymättömyyspulverin avulla selvittävää Vinskiä esittää Kuura Rossi.
Näyttelijät voivat olla tuttuja, mutta elokuva poikkeaa monella tapaa siitä, mitä suomalaiselta lastenelokuvalta on lupa odottaa. Ohjaaja-tuottaja Juha Wuolijoki kieltäytyy käyttämästä sanaa lastenelokuva. Hänestä se luo vääriä mielikuvia.
– Tämä on koko perheen elokuva. Eroa on heti siinä, miten näytellään, Wuolijoki sanoo.
Rahaa ja resursseja on käytetty. Tähtäin on myös kansainvälisillä markkinoilla. Wuolijoki haluaa luoda valkokankaalle kokonaisen oman todellisuutensa.
– Kaikissa elokuvissani, aiemmin Joulutarinassa, Hella W:ssä ja Zarra's Law'ssa, olen ollut kiinnostunut eheän oman maailman luomisesta. Sen puolesta haluan taistella.
Joulupukin syntytarinasta muunnelmansa esittävä Joulutarina myytiin 120 maahan, ja siitä tehtiin yli 20 dubbausversiota eri kielille. Wuolijoen isoisänisän veljen vaimosta Hella Wuolijoesta kertonut Hella W taas oli ensimmäinen suomalainen elämäkertaelokuva naisesta.
– Vinskin tekeminen kesti huomattavasti kauemmin kuin ajattelin. Ainakin viisi vuotta hurahti siitä, kun aloitimme käsikirjoituksen parissa, Wuolijoki kertoo. Hän kuvailee ajautuvansa mammuttiprojekteihin.
– Hella W:ssä meni lopulta kymmenen vuotta.
Porvoon kaltainen kaupunki
Elokuva tapahtuu tässä päivässä, Hömpstadin pikkukaupungissa, joka muistuttaa vähän Porvoota. Kuvaukset tehtiin osin siellä, mutta suurimmalta osin Liettuassa. Tarinassa ollaan tässä ajassa ainakin mitä vaatteisiin ja teknologiaan tulee, mutta monet piirteet vanhojen kaupunkien katunäkymiä myöten ovat ajattomia.
– Elokuvantekijän vastuulla on puhutella tämän ajan katsojia eri ikäluokissa. Voidaan kysyä, ovatko Star Warsit tämän ajan lasten viihdettä. Niille voi olla kotimainenkin vaihtoehto, ohjaaja sanoo.
Kuvissa näkyy paitsi kuvaajien Mika Orasmaan ja Kjell Lagerroosin, lavastajan ja puvustajan osaaminen, myös uusin suomalainen digitaalinen taito. Erikoistehosteista vastaa tamperelainen jälkituotantoyhtiö Troll VFX , joka tekee digitöitä myös amerikkalaiselokuviin. Suomalaiselokuvassa voidaan nyt näyttää yliluonnollisia asioita, jotka olivat joitain vuosia sitten mahdollisia vain Hollywoodin tuotannoissa. Kohtaukset Suosalon esittämän apteekkarin luona ovat ulospanoltaan aivan kuin Harry Potteria.
– Meillä on tässä ei vain Suomen A-ryhmää, vaan Suomen A-ryhmän ykköset. Osa pitkää työtä oli saada kaikkien aikataulut osumaan yhteen, Wuolijoki kuvailee.
– Olen ylpeä siitä, mitä kotimaisella rahalla on saatu aikaan. Lasse Enersenin ja Leri Leskisen säveltämä musiikkikin tuo mieleen Hollywood-seikkailut.
– Kun lähtee tälle tielle, ei voi tinkiä. Jos luodaan kohotettua ja vakuuttavaa kuviteltua maailmaa, kaiken pitää olla huipputasoa.
Jatkoa suunnitteilla
Vinski ja näkymättömyyspulveri saapuu valkokankaille latautunein odotuksin. Poikkeuksellisesti elokuvasta on tehty myös ruotsinkielinen dubbaus jo Suomen markkinoille. Wuolijoki kertoo jatko-osan käsikirjoituksen olevan valmis. Elokuva on kallis taidemuoto, ja sille voidaan asettaa tavoitteita.
– Ei kai sellaisia elokuvantekijöitä enää olekaan, jotka sanoisivat tekevänsä taidetta vain itselleen, hän sanoo.
Vinskistä voisi tulla franchise, elokuvasarja ja tuoteperhe. Herää tietysti kysymys, miksi sellaista rakennetaan 1950-luvun poikakirjasta.
– En ole itsekään 1950-luvun lapsi. Olen syntynyt 1969 ja luin Vinski-kirjoja lapsena. Ne ovat puhutelleet eri sukupolvia, hän sanoo.
– Magiikka liittyy ajatukseen näkymättömyydestä. Se ei ole poikien tai tyttöjen juttu, vaikka päähenkilö onkin poika.
Puolet ajasta Los Angelesissa
Wuolijoki kertoo viime vuosina asuneensa melko tasaisesti puolet ajastaan Yhdysvalloissa.
Hän valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1995. New Yorkissa solmitut yhteydet toivat hänen televisioelokuvaansa Gourmet Club (2004) suomalaisnäyttelijöiden rinnalle Michael Badaluccon. Vuonna 2014 valmistui New Yorkissa kuvattu rikostarina Zarra’s Law, jossa näyttelivät 1970-luvulla läpimurtonsa tehneet Burt Young ja Tony Sirico. Zarra’s Law jäi kuitenkin vaille valkokangaslevitystä.
Wuolijoen elokuvista menestynein on Joulutarina (2007), joka sai Suomessa lähes 300 000 katsojaa ja pärjäsi valkokankailla myös muun muassa Espanjassa.
Vinski ja näkymättömyyspulveri voisi kuulostaa suomalaiselta aiheelta, mutta siinä kansainvälisyysvivahde näkyy jo alkuteksteissä. Tuottajien, Wuolijoen ja Laura Salosen, nimien perässä lukee PGA, mikä tarkoittaa Yhdysvaltojen elokuvatuottajien liiton hyväksyntää kreditoinnille. Merkintää saa käyttää vain järjestön tarkistamista tuotannoista.
– Epäsuomalaisesti kehtaan olla ylpeä siitä, että olen PGA:n ainoa suomalainen jäsen, Wuolijoki sanoo.
– Olen PGA:n toiminnassa aika paljon mukana.