Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Koronarajoitukset vähensivät työssä koettua väkivaltaa

Pidemmällä aikavälillä työväkivalta on kuitenkin lisääntynyt. Hanna Matikainen / LEHTIKUVA

Janita Virtanen / STT

Työssä koettu väkivalta väheni Suomessa viime vuonna koronavirustilanteen vuoksi. Väkivaltaa kohdataan eniten ammateissa, joihin liittyy paljon kontakteja asiakkaiden tai potilaiden kanssa. Korona-ajan rajoitukset vähensivät asiakaskontakteja ja samalla myös ristiriitatilanteita, kertoo Työturvallisuuskeskuksen asiantuntija Lasse Kammonen.

Tapaturmavakuutuskeskus on maksanut vuosittain vahingonkorvauksia noin 650 työväkivaltatilanteesta. Viime vuonna korvauksia maksettiin vain 533 tilanteesta.

– Pudotus on prosentuaalisesti merkittävä, noin 20 prosenttia. Vain kaikkein vakavimmat väkivaltatilanteet johtavat korvauksiin, eli näissä on mukana hyvin pieni osa kaikista työssä koetuista väkivaltatilanteista, Kammonen sanoo.

Pidemmällä aikavälillä työväkivalta on Kammosen mukaan kuitenkin lisääntynyt. Kammonen uskoo, että taustalla on ainakin osittain päihteidenkäytön yleistyminen sekä yleiset vuorovaikutuksessa tapahtuneet muutokset. Työntekijöitä kohtaan ei välttämättä tunneta enää samanlaista kunnioitusta kuin ennen.

Tavallisinta opetus-, hoito- ja palvelutöissä

Työterveyslaitoksella on seurattu kunta-alan työtä ja siinä tapahtuneita muutoksia 1990-luvulta lähtien Kunta10-tutkimuksessa, joka tehdään joka toinen vuosi. Tutkimuksessa on mukana yhdentoista suomalaiskunnan kaikki noin 90 000 vakinaista työntekijää ja pitkäaikaista sijaista. Viime vuonna kyselyyn vastasi noin 65 000 työntekijää, eli vastausprosentti oli 72.

Tutkimuksen mukaan 45 prosenttia naisista ja 33 prosenttia miehistä koki viime vuonna kunta-alalla joko väkivaltaa tai sen uhkaa. Vuoden 2018 tutkimuksessa luvut olivat hieman suuremmat.

– Eniten väkivalta- ja uhkatilanteita raportoivat nuoret työntekijät, kertoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Jenni Ervasti.

Kunta-alalla väkivaltaa ja sen uhkaa koetaan eniten opetus-, hoito- ja asiakaspalveluammateissa.

Lasse Kammonen Työturvallisuuskeskuksesta nostaa näiden lisäksi esille turvallisuusalan työntekijät kuten esimerkiksi poliisit, järjestyksenvalvojat ja vartijat. Kun katsotaan koko Suomen tilannetta, työväkivaltaa koetaan melko tasaisesti kaikissa ikäryhmissä.

Vaikka naiset kokevat työväkivaltaa yleisesti ottaen miehiä enemmän, asia liittyy Kammosen mielestä lähinnä siihen, että väkivaltatilanteita tapahtuu eniten naisvaltaisilla aloilla.

Myös vainoaminen on työväkivaltaa

Työntekijöiden kokema vainoaminen ja maalittaminen on Kammosen mukaan Suomessa viime vuosina merkittävästi lisääntynyt ilmiö, joka on johtanut myös konkreettisiin väkivallantekoihin.

– Väkivalta ei siis tapahdukaan välttämättä työssä, vaan se voi tapahtua työpaikan ulkopuolella ja olla silti työperäistä, Kammonen sanoo.

Kammosen mukaan maalittamisen ja vainoamisen kohteeksi ovat joutuneet Suomessa erityisesti viranomaiset, toimittajat ja terveydenhuoltoalan työntekijät. Motiivit voivat olla monenlaisia: joku on voinut esimerkiksi "pahoittaa mielensä", toinen puolestaan kiinnittää muunlaista, ei-toivottua huomiota asiakaspalvelijaan tai hoitajaan.

Ei mikään "välttämätön paha"

Työväkivalta koetaan helposti työhön kuuluvaksi ”välttämättömäksi pahaksi” varsinkin niissä ammateissa, joissa väkivaltaa kohdataan usein, Ervasti kertoo.

– Näin ei tietenkään pitäisi olla, vaan työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta.

Työterveyslaitoksella ei ole tutkittu sitä, kuinka usein väkivaltakokemukset ovat ammatin tai alanvaihdosten taustalla. Tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että väkivaltatilanteet lisäävät työntekijöiden riskiä mielenterveysongelmiin, sairauspoissaoloihin, työuupumukseen ja tyytymättömyyteen työssä. Oikeudenmukainen johtaminen voi lieventää näitä kielteisiä vaikutuksia.

Kammosen mukaan aloilla, joilla väkivaltaa koetaan paljon, on viime vuosina alettu paremmin varautua mahdollisiin väkivaltatilanteisiin. Avainsanoja ovat tekniikka, tilasuunnittelu ja henkilöstön koulutus.

Kammonen mainitsee muutaman konkreettisen esimerkin. Kameravalvontaa ja turvallisuushenkilöstön käyttöä on lisätty, ja asiakaspalvelutiloja on suunniteltu niin, että työntekijään on vaikea päästä käsiksi. Lisäksi henkilöstön koulutuksessa on keskitytty vuorovaikutustaitojen opetteluun.

Kammosen mukaan väkivaltatilanteiden käsittely ja jälkihoito jäävät monilla suomalaistyöpaikoilla edelleen kevyiksi.

– Pahimmassa tapauksessa ja valitettavan usein syyllistetään uhria. Saatetaan perustella esimerkiksi niin, että ”kaikki eivät sovellu kaikille aloille”, kun joku ei selviäkään tilanteista yhtä helposti kuin joku toinen.

Kammosen mukaan perusteellisemmalla jälkihoidolla olisi mahdollista parantaa työtyytyväisyyttä ja estää myös alanvaihdoksia. Esimerkiksi työterveyshuoltoa voisi hyödyntää väkivaltatilanteiden jälkihoidossa nykyistä paremmin.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka