Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Yhä useampi haluaa antaa läheisilleen ennakkoperintöä

Moni saa itse perintöä vasta eläkeiässä ja alkaa heti selvitellä, miten sitä kannattaisi siirtää eteenpäin omille lapsille, sanoo Veronmaksajain keskusliiton verojuristi Tuomo Lindholm. Heikki Saukkomaa / LEHTIKUVA

Janita Virtanen / STT

Ennakkoperintöjen ja rahalahjojen antaminen on lisääntynyt 2000-luvulla. Taustalla on todennäköisesti se, että suomalaisten varallisuus on noussut pitkällä aikavälillä: monessa perheessä on enemmän omaisuutta, jota jättää jälkipolville, arvioi Veronmaksajain Keskusliiton verojuristi Tuomo Lindholm, joka on työskennellyt perintöasioiden parissa 1980-luvulta alkaen.

– Moni saa itse perintöä vasta eläkeiässä ja alkaa heti selvitellä, miten sitä kannattaisi siirtää eteenpäin omille lapsille. Kun perintöä annetaan pikkuhiljaa ja hyvissä ajoin, kokonaisverorasitus on yleensä pienempi kuin silloin, jos perintö rysähtää kerralla, Lindholm sanoo.

Ennakkoperintö määritellään verotuksessa aina lahjaksi, eli siihen pätevät lahjaverotuksen säännöt: alle 5 000 euroa saa antaa verottomasti kolmen vuoden välein. Vähintään 5 000 euron ennakkoperinnöstä tai lahjasta pitää maksaa lahjaveroa.

Lindholmin mukaan Suomessa on vallalla sitkeä käsitys, että ennakkoperintöä saisi jo eläessään antaa verottomasti alle 20 000 euron arvosta, vaikka tämä koskee vain perintöjä. Perinnöt jaetaan vasta perittävän kuoleman jälkeen.

Ennakkoperinnöt otetaan huomioon perinnönjaossa, jos perilliset niin vaativat, ja usein ne nostavat perintöveroa. Tästä syystä on Lindholmin mukaan hyvin yleistä, että lahjan antamisen yhteydessä lahjakirjaan kirjataan, että kyseessä ei ole ennakkoperintö. Tällöin lahjaa ei oteta huomioon perintöverotuksessa, ellei lahjan antaja kuole kolmen vuoden sisällä sen antamisesta.

Tasapuolisuutta ja tahatonta suosimista

Turun yliopiston oikeustieteen professorin Tuulikki Mikkolan mukaan suurin osa lahjoista ja ennakkoperinnöistä annetaan perhepiirissä – usein vanhemmilta lapsille. Verotukseen liittyvien syiden lisäksi taustalla voi olla myös esimerkiksi se, että halutaan juuri tietyn perillisen saavan tietyn esineen tai kiinteistön.

Nimeämällä lahjat ennakkoperinnöksi voidaan Mikkolan mukaan pyrkiä tasapuolisuuteen: perittävä voi antaa esimerkiksi kaikille lapsilleen arvoltaan saman verran erilaista omaisuutta, joka otetaan myöhemmin huomioon myös perinnönjaossa.

– Näin voidaan välttää tulevaisuuden perintöriitoja, Mikkola huomauttaa.

Tuomo Lindholmin mukaan osa perintöveroa välttelevistä lahjojen antajista saattaa tahtomattaan tulla suosineeksi yhtä tai useampaa perillistään. Verojuristi antaa esimerkin: Isällä on kolme lasta, ja hän antaa vain yhdelle heistä lahjan. Jos lahjakirjaan kirjataan, että lahja ei ole ennakkoperintö, sitä ei oteta huomioon perinnönjaossa ja yksi lapsista on saanut näin enemmän kuin muut. Poikkeuksen tähän voivat tuoda lakiosasäännökset.

Toisaalta jos joku perillisistä saa ennenaikaisesti enemmän, perinnön antaja voi Lindholmin mukaan tasoittaa tilannetta esimerkiksi testamentissa tai henkivakuutuksella.

Jos taas omaisuudenjaossa on tapahtunut selkeää suosimista, lahja saatetaan ottaa perinnönjaossa huomioon siitä huolimatta, vaikka lahjakirjassa lukisi, että kyse ei ole ennakkoperinnöstä.

– Jos esimerkiksi äidillä on kaksi lasta, ja hän antaa merkittävän osan omaisuudestaan lahjana vain toiselle – rintaperillisen lakiosaa näin loukaten – toinen lapsi voi yrittää vaatia lakiosan täydennystä esimerkiksi suosiolahjasäännöksiin vedoten.

Rahalahjoja annetaan myös alaikäisille

Kun omaisuutta aletaan jakaa jälkipolville jo hyvissä ajoin, tyypillinen tapa on se, että annetaan alle 5 000 euroa verottomasti kolmen vuoden välein, kertoo Lindholm.

– Tämän summan voi antaa kuka tahansa: äiti, isä, mummi, pappa tai kummisetä. Kaikki verotetaan erikseen, eli jos useampikin henkilö antaa tällaisia lahjoja kolmen vuoden välein, on mahdollista antaa sievoisiakin summia, Lindholm toteaa.

Vaikka lahjojen ja ennakkoperintöjen antaminen voi olla verotuksellisesti järkevää, Lindholmin mielestä suomalaisten pitäisi opetella nauttimaan varallisuudestaan enemmän itsekin sen sijaan, että sitä vain jaetaan pois tai säilötään perillisille.

– Vanhukset voisivat käyttää erilaisia palveluita helpottaakseen omaa vanhuuttaan. Moni ajattelee vain jälkipolveaan.

Lindholm törmää säännöllisin väliajoin tilanteisiin, joissa lahjoja tai ennakkoperintöä annetaan ehdoitta myös alaikäisille lapsille. Lindholm suosittelee pohtimaan hyvin tarkkaan, onko tämä kannattavaa: täysi-ikäistyttyään lapset saattavat käyttää koko omaisuuden hetkessä.

Verohallinnolla ei ole alle 5 000 euron lahjoista tilastotietoa, sillä näistä ei tarvitse tehdä lahjaveroilmoitusta. Suurempia lahjoja ei eritellä Verohallinnossa ennakkoperinnöiksi ja lahjoiksi, vaan kaikkia tarkastellaan lahjoina.

– Vuonna 2019 noin 40 prosenttia yli 5 000 euron lahjoista oli kiinteistöjä ja maatilavarallisuutta, noin 30 prosenttia oli rahaa, vajaat 15 prosenttia oli arvopapereita ja noin 10 prosenttia oli asunto-osakkeita, kertoo Verohallinnon ylitarkastaja Matti Luokkanen.

Luokkasen mukaan vuonna 2019 lahjoja annettiin noin kolmen miljardin euron edestä. Alle viisi prosenttia lahjoista oli arvoltaan yli 200 000 euroa, ja noin puolet oli arvoltaan alle 25 000 euroa.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka