Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Sodan trauma voi olla kuin piikki lihassa – paikallinen järjestö auttaa Liberian todistajia maadoittumaan nykyhetkeen

Seidu Swarayn johtama liberialainen LAPS-järjestö tarjoaa suomalaisoikeudenkäynnin todistajille tukea todistamisen jälkeen. Anne Salomäki / LEHTIKUVA

Anne Salomäki / STT

Jos paljain jaloin kävellessään astuu johonkin terävään esineeseen, vaikkapa tikkuun, se tekee kipeää. Piikin vetäminen pois sattuu enemmän kuin se, että piikin antaa olla ihon alla; mutta kun piikin nyppää pois, paraneminen voi alkaa, kun taas ihoon jätetty piikki voi muuttua ajan myötä entistä kivuliaammaksi.

Tätä metaforaa liberialaisjärjestö LAPSin (Liberia Association of Psychosocial Services) työntekijät käyttävät auttaessaan ihmisiä, joille todistaminen Pirkanmaan käräjäoikeuden sotarikosoikeudenkäynnissä nostaa pintaan ikäviä tunteita.

– Metaforien avulla voimme tarjota lohtua ihmisille. Se auttaa ymmärtämään, että oman tarinan kertominen on kuin piikin irrottamista. Irrottaminen voi olla kivuliasta, mutta sen avulla pääsee eteenpäin, järjestön johtaja Seidu Swaray kertoo Liberian pääkaupungissa Monroviassa.

Turhauttavat muistot piiloon

Suomalainen käräjäoikeus on Liberiassa kuulemassa todistajia Liberian sisällissodan aikaisista tapahtumista. Syytettynä on Tampereella asuva sierraleonelainen Gibril Massaquoi, joka syytteen mukaan syyllistyi rikoksiin ollessaan erittäin korkeassa ja vaikutusvaltaisessa asemassa sierraleonelaisessa Revolutionary United Front (RUF) -kapinallisryhmässä. Häntä syytetään murhista, törkeistä raiskauksista, törkeästä sodankäyntirikoksesta ja törkeästä ihmisoikeuksien loukkaamisesta poikkeuksellisissa oloissa.

STT kertoo Massaquoin nimen poikkeuksellisesti jo käräjäkäsittelyvaiheessa rikosepäilyjen poikkeuksellisen vakavuuden ja miehen aseman vuoksi.

Puolustus ja syyttäjät ovat yksimielisiä siitä, että todistajien kertomat tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet. Eri käsitys on siitä, onko syytetty ollut tapahtumien aikaan paikalla.

Osa todistajista on todistanut silmitöntä väkivaltaa ja julmuuksia, joiden muisteleminen voi herättää monenlaisia tunteita. Eräs veljensä ampumisessa menettänyt todistaja kertoi viime viikolla, ettei ole edes keskustellut tapahtumista kenenkään kanssa ennen suomalaistutkintaa, sillä muistot saavat hänet turhautumaan. Hän arveli, että jos veli olisi saanut elää, tässä olisi todennäköisesti jo pari kolme tutkintoa ja hänen omakin elämänsä voisi olla hyvin erilaista.

Samoin toinen todistaja kuvaili ammutuksi tullutta siskoaan ainoaksi ihmiseksi, joka hänellä elämässään oli.

Seremonioista apua suruun

Swarayn johtama LAPS on kartuttanut kokemusta sodanaikaisilla pakolaisleireillä. Järjestö oli jo aiemmin käynyt tekemässä työtä pohjoisessa Liberiassa alueella, josta tulevia todistajia kuullaan sotarikosoikeudenkäynnissä.

LAPS esimerkiksi järjesti kylissä niin kristinuskon, islamin kuin perinteisen liberialaiskulttuurin mukaisia seremonioita, joilla sodan uhrit saatiin ikään kuin saateltua ”rajan yli”. Osa oli esimerkiksi ajatellut maan jääneen kirotuksi, kun ruumiita ei ollut haudattu kunnolla, eikä maanviljely olisi siksi kannattanut.

Swaray huomauttaa, että seremoniat paitsi toivat pintaan muistoja myös toimivat keinona päästä surussa eteenpäin. Hän kertoo monien kokeneen lohdullisena sen, että omaisen menettämisen suremiseen osallistui seremonioissa koko yhteisö.

Trauman muistelusta takaisin nykyhetkeen

Suomalaisoikeudenkäynnin todistajille LAPS tarjoaa tukea todistamisen jälkeen. Ennen kuulemista asiasta ei oikeussyistä puhuta, mutta jälkikäteen LAPS valmistelee todistajat paluumatkaan ja auttaa heitä irtaantumaan menneiden muistelusta. Swaray kutsuu tätä termillä grounding, eli kyse on eräänlaisesta maadoittamisesta nykyhetkeen.

Traumaattisten tapahtumien kaivelun vaikutukset ovat yksilöllisiä. Swaray sanoo, että joillekuille voi tulla takaumia, painajaisia tai muutoksia käytöksessä. Jotkut saattavat tuntea voimakasta katumusta, katkeruutta tai syyllisyyttä, jos he kokevat joko tehneensä tai jättäneensä tekemättä jotakin, millä on voinut olla vaikutusta tapahtumien kulkuun.

Vaikutukset eivät välttämättä ala heti todistamisen jälkeen. Todistajat voivat olla yhteydessä LAPSiin vielä kuukausia todistamisen jälkeenkin.

Swaray pitää tärkeänä, että tukea tarjoavat ihmiset tuntevat liberialaisen kulttuurin. Esimerkiksi raiskauksesta keskusteleminen naisen kanssa vaatii taitoa osata käyttää kulttuurisesti soveliaita sanoja, tai kunnollista keskustelua voi olla vaikeaa saada aikaan.

Oikeudenkäynti on vahva viesti

Swaray ei ole yllättynyt siitä, että joidenkin todistajien tarinoissa yksityiskohdat ovat muuttuneet sitten poliisien haastatteluiden. Hän huomauttaa, että traumaattisissa tilanteissa mieli voi toimia ennakoimattomasti ja muistoja saattaa tulla mieleen vasta myöhemmin. Muistoihin vaikuttaa myös keskustelun konteksti ja se, miten luotettavaksi keskustelukumppani koetaan.

Todistaminen saattaa olla hyvin ahdistavaa, ja joku todistaja ehkä jälkikäteen katuu koko todistamista tai epäilee sen hyötyjä. Swaray sanoo, että LAPSin tarkoitus on auttaa todistajia ymmärtämään suuri kuva: vaikka menetettyä läheistä ei saa enää takaisin, todistamalla voi pyrkiä saamaan heille oikeutta.

Swaray uskoo koko oikeuskäsittelyn olevan puhdistava kokemus monille liberialaisille. Hän sanoo monien ajatelleen, että syrjäseuduilla tehdyt hirmuteot jäävät ikuisiksi ajoiksi piiloon, mutta nyt tarinoita tulee julki.

– Vaikka tämä ei ole varsinainen sotarikostuomioistuin, se välittää vahvaa viestiä siitä, että oikeutta voidaan saada.

Vaikutus ei Swarayn mukaan ulotu vain sodan kokeneisiin ihmisiin vaan myös jälkipolviin. Hän huomauttaa, että menneiden sukupolvien traumoilla on vaikutusta myös tulevaisuuden mahdollisiin sotiin ja väkivallantekoihin.

– Trauma voi tarttua seuraavalle sukupolvelle. Vanhemmat kertovat lapsilleen, että tuo ryhmä teki meille vääryyttä emmekä saaneet kostoa. Sitten kierre jatkuu.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka