Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Sen seitsemän sortin pömpelit taloyhtiöiden jäteaitauksiin – jätelaki yritetään viimein saada eduskuntaan maaliskuussa

Muovipakkausten keräys toteutuu eri puolilla Suomea hyvin vaihtelevasti. Markku Ulander / LEHTIKUVA

Mimma Lehtovaara / STT

Viivästynyt jätelain uudistaminen yritetään saada eduskunnan käsittelyyn maaliskuun alussa. Näin ollen se voisi astua voimaan ensi kesänä, arvioi ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) STT:lle.

Aiemmin tavoitteena oli saada lakimuutos voimaan kesällä 2020.

Laaja lakimuutos vaikuttaa merkittävästi kuluttajiin jo pelkästään siksi, että yhdyskuntajätteen kierrätysaste pitäisi EU:n jätedirektiivin perusteella nostaa viidentoista vuoden aikana 65 prosenttiin.

Käytännössä tähän voitaisiin päästä esimerkiksi laajentamalla erilliskeräystä eli tehostamalla taloyhtiöiden jätteen lajittelua ja keräämistä.

Pakkausjätteiden ja biojätteen lajittelu ja erilliskeräys tulee järjestää taajamien kiinteistöissä, joissa on vähintään viisi asuinhuoneistoa. Niissä pitää olla keräys seka- ja biojätteille, paperille, kartongille ja pahville, muovi-, lasi- ja metallipakkauksille.

Niinpä taloyhtiöt ovat jo varautuneet tai joutuvat viimeistään nyt varautumaan jäteastioiden ja -tilojen uudelleenjärjestelyihin ja asukastiedotukseen, jos esimerkiksi muovipakkausten keräysastiaa ei vielä ole.

Pitkään hiottu

Jätelaki on melko tavalla myöhässä, sillä sen olisi pitänyt EU-säädösten vuoksi tulla voimaan jo viime kesänä, mutta nyt se siis viivästynee noin vuodella.

– Jos oletetaan, että kaikki menee tästä lähtien kuin Strömsössä, hallituksen esitys voidaan antaa (eduskunnalle) maaliskuun ensimmäisellä viikolla, arvioi myös hallitussihteeri Jussi Kauppila ympäristöministeriöstä.

Jo jätelain uudistusta valmisteleva työryhmä oli aikanaan toraisa. Työryhmän ehdotukseen jätettiin useita eriäviä mielipiteitä ja täydentäviä lausumia. Työ on pitkin matkaa ollut eripuraista, sillä eri osapuolilla on ristikkäisiä etuja ja tavoitteita.

– Poliittisen yhteisymmärryksen löytämisessä on mennyt oma aikansa, muotoilee ministeri Mikkonen.

Kompromissiin pääsemistä on hidastanut jo pelkästään lakipaketin laajuuskin. Mikkosen mukaan eniten on keskusteltu juuri yhdyskuntajätteestä, sen kuljetusjärjestelmästä ja pakkausjätteiden vastuiden järjestämisestä.

– Nyt on onneksi saatu ratkaisu, minkä takana kaikki voivat olla.

Taloyhtiöt avainasemassa

Yhdyskuntajätettä kertyi vuonna 2019 yli kolme miljoonaa tonnia, josta noin puolet oli sekajätettä, kertoo Tilastokeskus . Yhdyskuntajätettä ovat kotitalouksien jätteiden lisäksi niihin verrannolliset kaupan, teollisuuden ja palveluiden jätteet. Suhteutettuna väkilukuun yhdyskuntajätemäärä oli runsaat 550 kilogrammaa henkilöä kohden. Määrä on 2010-luvulla ollut 500 kilon tuntumassa, mutta viime vuosina siinä on ollut kasvua.

Tilastokeskuksen mukaan sekajätteestä erillään kerätystä jätteestä eniten kasvua vuonna 2019 oli biojätteessä, muovissa ja metallissa, ja tätä kasvua halutaan edelleen vauhdittaa. Merkittävää on muovipakkausten kerääminen ja kierrätys.

– Ainoa tapa nostaa erilliskeräysastetta on kiinteistökohtaisen keräyksen lisääminen. Ihmiset eivät juurikaan kuskaa jätteitä mihinkään kauppakeskuksiin tai aluekeräyspisteisiin, pohtii ympäristöministeriön Kauppila.

Kierrätystavoitteiden mukaan esimerkiksi kaikesta pakkausjätteestä tulisi kierrättää 65 prosenttia vuoteen 2025 ja 70 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.

Muovipakkauksia kerätään hyvin vaihdellen

Muovipakkausten keräys toteutuu eri puolilla Suomea hyvin vaihtelevasti. Suomen Kiinteistöliiton vuonna 2019 julkaistun jäsenkyselyn mukaan muovipakkauksia erilliskeräsi noin 40 prosenttia taloyhtiöistä. Alueelliset erot olivat erittäin suuret: Pääkaupunkiseudun taloyhtiöistä useampi kuin joka toinen kierrätti muovipakkauksia, Lahdessa ja Satakunnassa joka viides, Tampereella, Vaasassa ja Rovaniemellä vain jokunen. Turussa sen sijaan melkein 90 prosenttia vastaajataloyhtiöistä ilmoitti keräävänsä muovipakkauksia ja Kuopiossakin kaksi kolmesta.

Kiinteistöliiton pääekonomisti Jukka Kero arvelee, että paikkakuntakohtaiset erot olisivat viime aikoina jossain määrin tasoittuneet.

Paperia ja biojätettä erilliskerätään melkein kaikissa taloyhtiöissä ja pääosin kartonkipakkauksiakin.

Kyselyn perusteella merkittävimmät esteet kierrätyksessä ja jätteiden lajittelussa liittyvät kansalaisten välinpitämättömyyteen ja siihen, että asiaa ei nähdä tärkeänä.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 4 800 taloyhtiöiden edustajaa vuosien 2018–2019 taitteessa.

Suunta on kuitenkin oikea: Tuottajavastuutilaston mukaan esimerkiksi muovipakkausten kierrättämisen suosio on kasvanut selvästi. Vuosina 2012–2017 muovipakkausten kierrätysaste oli noin 25 prosenttia, mutta vuonna 2019 jo 40 prosenttia kierrätettiin.

Nyt viimeistään opettelemaan

Muovipakkausten kerääminen taloyhtiöissä tulee siis ajankohtaiseksi viimeistään lainmuutoksen myötä, kun erilliskeräysvelvoitteet sekä kunnille, kuluttajille että pakkausten tuottajille tiukentuvat.

Muovipakkausten keräysjärjestelmä perustuu niin kutsuttuun tuottajavastuuseen. Tämä merkitsee yksinkertaistettuna, että tuotteiden valmistajat ja maahantuojat joutuvat järjestämään tuotteiden jätehuollon kustannuksellaan, kun tuotteet poistetaan käytöstä.

Tuottajavastuu koskee muovipakkausten ohella muitakin tavaroita, kuten sähkölaitteita, paristoja, autonrenkaita ja akkuja.

Muovipakkausten keräyksen yleistyessä kuluttajalla on nyt opin paikka. Kuluttajia voi hämmentää, että keräys on vain pakkauksille, ei kaikille muovituotteille, huomauttaa Suomen ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Hanna Salmenperä.

– Tämä vaatii opettelua, mutta sanoisin, että tämä ei ole mitään uutta. Meillä on kerätty lasia, metallia ja kartonkipakkauksia jo pitkään ja ihmiset ovat sen osanneet, joten kyllä he osaavat muovinkin.

Ei mikä tahansa muovi

Muovipakkauskeräysastiaan ei saa laittaa esimerkiksi muovisia leluja, siivousvälineitä, urheilutarvikkeita, ämpäreitä tai pakasterasioita. Tuottajavastuun toimijoiden kannalta on merkityksellistä, että keräykseen viedään vain niiden kontolla olevaa materiaalia ja tuoteryhmiä.

Itse muovijätteen jatkokäsittelyä tai hyödyntämistä eivät tavanomaiset, pienehköt muovitavarat, kuten pakasterasiat, haittaisi niin kauan kuin jätteen joukossa ei ole aurinkotuoleja tai muita vastaavia linjastoja tukkivia suuria esineitä tai tavaroita, joissa on vääriä materiaaleja.

Suomen Uusiomuovin toimitusjohtajan Vesa Soinin mielestä kuluttajien olisi helpointa viedä kaikki muovijätteensä yhteen paikkaan riippumatta siitä, onko tuote pakkaus vai muovinen käyttötavara.

– Tilanne on hölmö. Pitäisi päästä ratkaisuihin, joissa muovijätteen keräys on yhtä reittiä ja kustannukset jaettaisiin oikeudenmukaisesti, mutta lainsäätäjä ei ole nähnyt tätä riittävän tärkeänä, hän moittii.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka