Kymmenen vuotta sitten turhautunut tunisialainen hedelmäkauppias Mohamed Bouazizi sytytti itsensä tuleen piskuisessa Sidi Bouzidin kaupungissa Tunisiassa. Syy tähän oli mielivaltaisesti käyttäytynyt poliisi, joka oli vienyt häneltä myyntitavarat.
Bouazizin epätoivoinen teko sai sympatiaa. Se muistutti monia kansalaisia jatkuvasta epätasa-arvosta ja turvallisuuskoneiston mielivallasta, jonka alla he olivat joutuneet elämään jo pitkään.
Kamelin selkä katkesi ja alkoi tapahtumaketju, jonka jäljet tulisivat vaikuttamaan ympäri maailmaa. Pian miljoonat arabit, etenkin nuoret, marssivat useissa maissa huutaen leipää, vapautta ja tasa-arvoa. Mielivaltaisia turvallisuuskoneistoja uhanneet aktivistit nousivat maailmanlaajuisesti tunnetuiksi hahmoiksi.
Egyptissä ja Tunisiassa kaatuivat diktaattorit, ja vallankumousta tviitattiin maailmalle. Moni asiantuntijakin, joka oli nimennyt Lähi-idän demokratiakehityksen "pysähtyneeksi", joutui korjaamaan arvioitaan.
Arabikevääksi nimetty tapahtuma kääntyi kuitenkin pettymykseksi, kun alueen monimutkaiset ongelmat ja jännitteet kärjistyivät, ja osa diktaattoreista takertui valtaan.
Syyriassa ja Libyassa puhkesivat monimutkaiset konfliktit, jotka jatkuvat yhä. Sotien ratkaisu on käynyt vaikeammaksi, kun yhä useampi ulkopuolinen maa on sekaantunut niihin. Egypti kääntyi taas lupaavan alun jälkeen autoritaarisempaan suuntaan.
Vallankumouksen alkupistettä Tunisiaa on kuitenkin kuvattu maan talous- ja muista ongelmista huolimatta usein alueen valopilkuksi.
Vaikka maan tilanne on kaukana täydellisestä, on Tunisialla myös paljon syytä ylpeyteen.
– Se on ainoa näistä valtioista, joka on läpikäynyt demokraattista prosessia. Jos ajatellaan tärkeitä asioita, jotka siellä ovat tapahtuneet, voi mainita esimerkiksi sen, että maassa on järjestetty useat kilpailulliset vaalit, jotka ovat johtaneet vallan väkivallattomaan vaihtumiseen. Lisäksi vuoden 2014 perustuslaki on alueellisella mittapuulla huomattavan demokraattinen, sanoo Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola STT:lle.
Myös monet demokraattiset vapaudet ovat maassa paremmat. Esimerkiksi yhdysvaltalainen FreedomHouse on nimennyt maan vapaaksi valtioksi demokratiaa mittaavassa vertailussaan.
Tunisian laaja keskiluokka edisti uudistuksia
Tunisian demokratisaatioprosessia edesauttoivat monet tekijät: laaja koulutettu keskiluokka ja demokraattiset traditiot. Tunisiassa laadittiin ensimmäinen islamilaisen maailman perustuslaki jo 1800-luvulla, Juusola sanoo.
Tunisiassa on myös vähemmän niin sisäisiä kuin ulkopuolisia jännitteiden aiheuttajia kuin muissa alueen maissa.
– Se ei ole jakautunut etnis-uskonnollisesti samalla tavoin kuin moni muu alueen maa. Ja vaikka Tunisiaankin suuntautuu ulkopuolista vaikuttamista, se ei ole alueellisessa valtapelissä niin tärkeä, mikä on antanut sille enemmän liikkumavaraa, Juusola sanoo.
Egyptissä armeijan rautakoura esti uudistuksia
Myös Egyptissä kaadettiin osana arabikevättä vuonna 2011 diktaattori Hosni Mubarak. Valtaan nousi ensin itsevaltaisia otteita omaksunut islamistinen Muslimiveljeskunta, jonka kansa kaatoi vuoden 2013 protesteissa Muslimiveljeskuntaa laajasti vieroksuneen armeijan tuella.
Tämän jälkeen presidentiksi nousi entinen puolustusministeri Abdel Fattah al-Sisi, joka oli armeijan miehiä Mubarakin ja muiden tätä edeltäneiden presidenttien tapaan.
Levottomuuksien ja terrorismin vastaisen taistelun nojalla al-Sisi onnistui sementoimaan oman ja armeijan valta-aseman maassa jälleen. Nyt maan turvallisuuskoneistoa on kuvattu jopa tiukemmaksi kuin Mubarakin aikana. Monet arabikevään poliittiset nuoret aktivistit pidätetty tai he ovat joutuneet pakenemaan maasta.
Tunisian välttymistä Egyptin kohtalolta edistikin se, että maan armeijalla ei ollut yhtä vahvaa roolia, ja lisäksi islamistinen Ennahda-puolue käyttäytyi julkisesti sovittelevammin.
– Tunisiassa eri poliittiset toimijat ovat toimineet selkeästi kompromissihakuisemmin. Tunisian islamistit ovat olleet valmiimpia yhteistyöhön kuin Muslimiveljeskunta Egyptissä. Siellä on myös ollut vahva ammattiyhdistysliike, joka toimi merkittävänä sovittelijana eri tahojen välillä, Juusola kuvaa.
Hallitusta voi kritisoida, mutta se ei tuo leipää pöytään
Tunisialla on kuitenkin myös monia ratkaistavia ongelmia. Parlamentti on ollut riitaisa, hallituskoalitiota on ollut vaikea muodostaa viime vuoden vaalien jälkeen ja myös itsenäisen oikeuslaitoksen rakentaminen on takunnut.
Vaikka aiemmin pelättyä turvallisuuskoneistoa on pyritty suitsimaan, myös sen asemaan liittyy merkittäviä riitoja.
Merkittävimpiä ongelmia on kuitenkin talous, joka on koronapandemian ja turistien kaikkoamisen vuoksi entisestään huonontunut.
– Olennaisimpia kysymyksiä ovat talouteen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset, kuten myös korruptioon liittyvät kysymykset. Myös syrjäseudun kehitys on ollut pitkään ongelmana, Juusola sanoo.
Myös brittilehti Guardianin YouGov-tutkimuslaitoksella teettämä kysely kertoo, että talous on merkittävä huoli tunisialaisille.
86 prosenttia kyselyyn vastanneista totesi, että he voivat nykyisin kritisoida hallitusta vapaammin kuin ennen arabikevättä. Samalla puolet kyselyyn vastanneista tunisialaisista totesi, että korkean työttömyyden vuoksi heidän elintilanteensa on huonompi kuin ennen arabikevättä. Koronapandemia on pahentanut tilannetta entisestään.
Tunisialaisten nuorten tunnot tiivisti uutistoimisto AFP:n haastattelussa koko arabikevään käynnistäneen vihanneskauppias Mohamed Bouazizin sisko Leila Bouazizi: nyt ihmiset voivat valittaa, mutta se ei tarkoita, että hallitus olisi saanut korjattua etenkin nuoria vaivaavat talousongelmat.
– Voit ilmaista mielipiteesi vapaasti, voit osoittaa mieltäsi. Poliitikot lupaavat muutosta, mutta kun he pääsevät valtaan, mikään ei muutu, hän sanoi.
Arabikevään perintö elää kaikesta huolimatta
Tyytymättömyys arabikevään tuloksiin on ollut laaja-alaista myös muualla. Guardianin kyselyn mukaan valtaosa arabeista koki, että he elävät nykyisin merkittävästi epätasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa kuin ennen arabikevättä. Kaikkein tyytymättömimpiä oltiin arvattavasti sotien runtelemissa Syyriassa, Libyassa ja Jemenissä.
Samalla moni kyselyyn vastanneista kuitenkin sanoi, että he eivät kadu vallankumouksia – paitsi niissä maissa, joissa kansannousu käynnisti sisällissodan.
Juusola näkee vallankumouksen perinnön merkittävänä pettymyksistä huolimatta.
– Kaikista näistä pettymyksistä huolimatta näen kuitenkin, että se on jättänyt kipinän, että vallanpitäjien valta ei ole annettua, vaan ihmiset voivat esittää vaatimuksia ja ne voivat jossain tapauksessa toteutua. Ennen kaikkea alueella on nuori väestö, joka haluaa demokraattista järjestelmää.
Juusolan mukaan tämä näkyy hyvin siinä, että alueen protesteissa nähtiin vuonna 2019 uusintakierros, kun kansa lähti kaduille niin Algeriassa, Irakissa, Libanonissa kuin Sudanissa.
Nuorten toiveista kertoo myös Arab Youth Survey , joka tutkii vuosittain arabinuorten asenteita. Tämän vuoden kyselyyn haastateltiin yhteensä 4 000 arabinuorta 17:ssä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtiossa. Sen mukaan valtaosa alueen nuorista tuki Libanonin, Algerian, Sudanin ja Irakin protesteja.
Toisaalta ilmassa oli myös selvää turhautumista, sillä saman kyselyn mukaan lähes puolet alueen nuorista oli harkinnut maastamuuttoa, mihin koronavirustilanne oli osaltaan vaikuttanut.
Monet nuoret ilmaisivat myös olevansa erityisen huolissaan korruptiosta ja taloustilanteesta eli samoista huolenaiheista, jotka nousivat esille ennen protesteja.
Arabimaiden valmiutta demokratiaan vähätellään yhä, koska se palvelee monia
Arabikevään jälkeen on kuultu myös puheenvuoroja, joissa on annettu ymmärtää, että Lähi-itä ei olisi "valmis demokratiaan" tai että itsevaltaiset johtajat pitävät alueen "levottomuudet kurissa".
– Tässä diskurssissa unohtuu, että eihän demokratia ole helposti toteutunut missään. Siinä unohtuvat ne ongelmat, jotka asiaan liittyvät. Asiaan liittyy kovasti kamppailua, Juusola sanoo.
Juusola huomauttaa, että tällainen puhetapa myös palvelee monia. Se on vanha, ja siinä on mukana myös orientalistisia kaikuja.
– Se mahdollistaa esimerkiksi taloudellisen yhteistyön näiden valtioiden kanssa. Jos katsotaan esimerkiksi (Ranskan presidentti) Emmanuel Macronin puhetta, kun Egyptin Sisi oli vierailulla, hän sanoo.
Macron sanoi France24- kanavan mukaan muun muassa, ettei aio lopettaa asekauppaa Egyptiin maan ihmisoikeusloukkauksista huolimatta. Macronin mukaan asekauppa on välttämätöntä Egyptin "terrorismin vastaisessa taistelussa".
Macron palkitsi monista ihmisoikeusrikkomuksista syytetyn Sisin kunniapalkinnolla lokakuussa. Palkinto keräsi kritiikkiä, mutta Ranskan hallitus puolusti sitä sanoen sen olevan normaali osa protokollaa ulkomaalaisia vieraita isännöidessä.
Lisäksi Lähi-idän alueella itsessään on monia poliittisia toimijoita, jotka ylläpitävät tätä puhetapaa, koska pelkäävät oman valtansa menettämistä.
Myös uudistuksien puutteeseen pettynyt tunisialainen Leila Bouazizi on yhä sitä mieltä, että nuorten on kaikesta huolimatta jatkettava sitä taistelua, jonka hänen veljensä aloitti.
– Monet ihmiset osoittavat yhä mieltään muuttaakseen asioita. Se voi viedä enemmän kuin 10 vuotta, mutta nuorten ihmisten täytyy jatkaa protestointiaan ja vaatia oikeuksiaan, hän sanoi AFP:lle.