Muutama päivä Beirutin suuren räjähdyksen jälkeen Ali Hammud katseli entistäkin raunioituneempaa kotikaupunkiaan ilmasta käsin. Sataman tuhonnut ja suurta osaa kaupungissa vaurioittanut räjähdys oli vienyt kolmekymppiseltä it-osaajalta viimeisetkin toivonrippeet uran urkenemisesta kotimaassa.
– Lopulta oli pakko lähteä, vaikka se ei ollut helppoa. Minusta tuntuu kuin olisin pettänyt suuresti rakastamani kaupungin. Siellä ei ole kuitenkaan minulle jäljellä muuta kuin masennusta, Hammud tilitti.
Hänen määränpäänsä oli sama kuin kymmenillätuhansilla rauhaa ja vakautta kaipaavilla libanonilaisilla Hammudia ennen: Dubai Arabiemiraateissa.
– Tavoitteenani on päästä mahdollisimman pian yli lähtemisen aiheuttamasta syyllisyydestä. Dubaista tulee uusi Beirutini, Hammud suunnittelee.
Muuttovirta pois Libanonista ei ole mitään uutta. Maan vaikeudet ovat jatkuneet enemmän tai vähemmän taukoamatta vuosien 1975–90 repivän sisällissodan jälkeen.
Juuri ennen Beirutin räjähdystä niin politiikka kuin talouskin olivat Libanonissa syvässä kriisissä. Ongelmia ovat entisestään lisänneet Syyriasta tulleet pakolaiset ja tuoreimpana vitsauksena koronaepidemia.
Enemmistö libanonilaisista asuu muualla kuin Libanonissa
Persianlahden maihin on asettunut arviolta 350 000 libanonilaista, heistä noin 100 000 Arabiemiraatteihin – enimmäkseen juuri Dubaihin. Joukossa on paljon koulutettuja osaajia, kuten lääkäreitä ja insinöörejä. Jos lukuun otetaan mukaan muut libanonilaisten maastamuuton kohteet, muun muassa Latinalainen Amerikka, lasketaan lähtijät osapuilleen Varsinais-Suomen kokoisesta maasta jo miljoonissa.
Lähtijöiden tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan, mutta Libanonin hallituksen omankin arvion mukaan maan rajojen ulkopuolella asuu paljon enemmän libanonilaisia kuin itse Libanonissa.
Libanonin vanhempi sukupolvi on kokenut myös toisenlaisen todellisuuden ja kertonut siitä lapsilleen. Beirutia ihailtiin aikanaan "Lähi-idän Pariisina" – kukoistavana ja edistyksellisenä kauniina kaupunkina, joka oli tärkeä keskus koko alueelle. Jos ranskalaisen ja ottomaanien ajan arkkitehtuuri vaihdetaan kiiltäviin pilvenpiirtäjiin, Dubai on nyt paljolti sitä mitä Beirut aiemmin.
Dubain hallitsijan ja Arabiemiraattien pääministerin Mohammed Bin Rashid al-Maktumin kerrotaan vainonneen jopa oman perheensä jäseniä, ja hän on muutenkin ihmisoikeuksien näkökulmasta varsin kyseenalainen johtaja. Valtakuntansa kehittämisessä sheikillä on kuitenkin ollut esikuva, joka voi osaltaan selittää libanonilaisten halua muuttaa maahan.
Vanha Beirut oli esikuva Dubain sheikille
Elämästään kertovassa kirjassa sheikki muistelee vierailuaan Beirutiin 1960-luvulla.
– Kadut olivat siistejä, asuinkorttelit kauniita ja kaupat uudenaikaisia. Se inspiroi minua. Haaveilin, että Dubaista voisi joskus tulla Beirutin kaltainen, al-Maktum muistelee.
Itsevaltainen hallinto voi puutteineenkin tuntua pienemmältä pahalta libanonilaisista, joiden kotimaassa shiia- ja sunnimuslimit, kristityt ja lukuisat muut ryhmittymät ovat riidelleet ja taistelleet vallasta vuosikymmenten ajan. Oman ryhmän etujen ajaminen on mennyt koko kansakunnan etujen edelle.
Ultramodernissa Dubaissa ei ehkä ole samanlaista historiallista tai kulttuurista perintöä kuin Libanonissa ja monissa muissa Lähi-idän maissa. Sillä on kuitenkin tarjota muita houkuttimia.
– Miksi Dubai? Täällä ei tarvitse pelätä, että asemiehet pistävät piipun ohimolle. Peruspalvelut ovat kunnossa ja meille maksetaan hyvin, kertoo neljä vuotta kaupungissa asunut libanonilainen Firas Rachid.
– Vanhempani kertoivat aina, millainen solmukohta koko alueelle Beirut oli 1960- ja 70-luvuilla. Dubai on sitä samaa juuri nyt, hän jatkaa.
Tuoreempi maahantulija Hammud toivoo oman lähtönsä hyödyttävän Libanonissa.
– Nyt voi aloittaa työuran, elää rauhassa ja lähettää rahaa perheelleni, hän toivoo.