Hannukaisen piti lähteä Titaaneista jo kymmenen vuotta sitten, mutta toisin kävi. Tämä arkistojuttu on julkaistu alun perin 20.11.2025.
Titaanien edustusjoukkueessa kotkalainen Juho Hannukainen, 43, ei ole koskaan pelannut, mutta oikeastaan kaikissa muissa rooleissa hän on viimeisen 19 vuoden aikana toiminut.
– Valmentajanakin on pitänyt joskus tuurata. Pelasimme 3. divisioonaa Suomenniemellä Titaanit Akatemia -nimellä, ja silloinen päävalmentaja Marko Oksanen oli myös A-junioreiden valmentaja. A-junnuilla oli tärkeämpi peli jossain muualla, niin Marko ja muu valmennus oli siellä. Minä ja huolto olimme sen myötä ainoastaan matkassa, joten toimin siinä pelissä valmentajana. Pelaaja en ole vielä koskaan ollut ja toivottavasti en tule olemaankaan, Hannukainen kertoo nauraen.
Tällä hetkellä Hannukaisen viralliset tittelit ovat manageri ja joukkueenjohtaja, joiden lisäksi hän on edustusjoukkueen taustayhdistyksen HK Titaanit ry:n hallituksen varapuheenjohtaja.
– Hallituksen puheenjohtaja en ole ollut, mutta kaikkea muuta on tullut tehtyä laidasta laitaan. Kai minä olen sellainen hyväuskoinen hölmö, joka sanoo aina voivansa ottaa asian hoitaakseen, jos joku kysyy.
Koko ikänsä Karhulassa asunut Hannukainen seuraa myös paikallista jalka- ja koripalloa, mutta ei samalla intohimolla kuin jääkiekkoa. Rakkaus jääkiekkoa kohtaan syttyi Kotkan jäähallilla.
– Isäukko toi minut 1988–89-kaudella katsomaan Titaanien divarikarsintoja Pietarsaaren Centersiä vastaan. On minusta jotain kuvia aiemmin Jari Kurrin paita päällä, mutta tuosta se jääkiekon seuraaminen oikeastaan alkoi, ja aloin käymään Titaanien peleissä. Moni pelasi myös kaveripiirissä jääkiekkoa ja aloin itsekin pelaamaan.
Hannukainen kertoo kannustavansa Titaanien lisäksi Liigassa pelaavaa Porin Ässiä.
– Muistan nauhoittaneeni telkkarista kaudelta 1990–91 Ässien ottelun Hockey-Reipasta vastaan. Siinä muuan Arto Javanainen iski kolme maalia, ja sen ansiosta lyötiin ei ehkä ne parhaat kortit käteen, mutta siitä alkoi Ässien kannatus. Ehkä silläkin oli jotain tekemistä asian kanssa, että sukua asuu Satakunnassa.
Hannukainen alkoi vuonna 2006 kirjoittamaan Titaaneista juttuja jääkiekkosivusto Jatkoaika.comiin. Pian silloin Titaanien toimitusjohtajana ollut ja nykyisin KooKoon toimitusjohtajana toimiva Sakari Välimaa kysyi Hannukaista mukaan seuran toimintaan.
– Aluksi kirjoittelin juttuja, päivittelin sosiaalista mediaa ja auttelin tarvittaessa pienissä jutuissa. Sitten, kun noustiin Mestikseen 2007 ja Tuomas Haanpää tuli toimariksi, niin aloin auttelemaan enemmän. Kun putosimme kaudeksi 2009–10 takaisin Suomi-sarjaan, niin päävalmentaja Mika Iltola pyysi minua joukkueenjohtajaksi.
Hannukainen käyttää viikossa Titaanien asioiden hoitamiseen noin 15–20 tuntia. Tunteja ei kannata laskea, kun kootaan ensi kauden joukkuetta tai ollaan sellaisella Pohjois-Pohjanmaan vieraspelireissulla, jolla kotkalaiset olivat viime viikolla: lähtö perjantaina aamukahdeksalta ja paluu maanantaina aamuyön pikkutunteina.
– Kyllä näihin hommiin saa kulumaan niin paljon aikaa kuin vain haluaa. Hoidan kaikkia joukkueen juoksevia asioita, järkkään vieraspelireissut, teen käsiohjelmat kotipeleihin... Tässä menisi ikä ja terveys, jos kaikki asiat pitäisi luetella.
– Minun hommani menevät jo rutiinilla, enkä halua nostaa itseäni framille sillä tavalla, että minä teen täällä kaiken. Seurassa on paljon muitakin, jotka tekevät hommia, ja lisää tekijöitä mahtuisi totta kai mukaan.
Vastuunjakaminen ei ole Hannukaisen suurimpia vahvuuksia, mutta apua hän osaa tarvittaessa pyytää.
– Silloin kun hoidan hommat itse, niin tiedän niiden tulevan hoidetuksi. Minun ei tarvitse kysellä asioiden perään, ja jos jotain ei ole hoidettu, niin voin katsoa peiliin. Tämä on minulle rakas harrastus.
Vaikka Titaanit pelaakin Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, niin Hannukainen on aina halunnut hoitaa asiat kuin Kotkassa pelattaisiin Liigaa.
– Haluan, että meidän tekeminen on laadukasta ja kaikki tehdään niin hyvin kuin osataan.
Viime kausi ja käynnissä oleva kausi ovat molemmat olleet Titaaneille vaikeat. Viime kaudella Titaanit sai pitää sarjapaikkansa kabinettipäätöksellä ja tällä kaudella 17:stä pelistä on kasassa kaksi voittoa.
– Kyllä tässä on ollut unettomia öitä, jolloin on mietitty, että millä tämä homma kääntyisi. Tietysti haluaisin, että katsojien olisi kiva tulla katsomaan meitä sen sijasta, että mietitään kuinka monta maalia Titaanit tänään päästää. Häviämiseen ei ikinä totu, vaikka sitä onkin oppinut käsittelemään. Seuraava peli on aina uusi mahdollisuus.
Titaanit on tarjonnut Hannukaiselle paljon suuria tunteita niin hyvässä kuin pahassa. Hienot hetket jäävät usein paremmin mieleen kuin vaikeat.
– Silloin, kun noustiin kaudella 2015–2016 Suomi-sarjaan, oli upea hetki. Koko kausi oli upea: joukkue oli koottu käytännössä seuran omista kasvateista, ja valmentajana oli suuresti arvostamani ja hyvä ystäväni Marko Oksanen. Se oli komea kausi.
– Toissakauden pronssi oli myös upea kausi monen vuoden rämpimisen jälkeen. Oli jopa aika outoa, kun voitiin lähteä joka peliin sillä mentaliteetilla, että kyllä me tämän voitamme. Pitkään kasassa ollut runko sai siinä palkinnon. Ei tämä sarja herkkua ole pelaajillekaan tai muille taustatoimijoille, kun koulu- tai työpäivän jälkeen tullaan hallille ja kotiin päästessä saakin mennä jo nukkumaan. Ei voi muuta kuin hattua nostaa kaikille, jotka tätä touhua jaksavat päivästä ja kaudesta toiseen tehdä.
Kauden 2023–2024 pronssista Hannukaiselta löytyy hauska tarina.
– Pojat olivat istuneet voitonhuumassa Pub Albert ja Eduardissa, jossa he olivat hyvinkin tuttuja henkilökunnalle. Siellä on paljon tauluja seinällä ja yhtä taulua he olivat yrittäneet ostaa jo monta kertaa aikaisemminkin. Kun taulua ei oltu myyty, niin menovesi oli tuonut sitten sellaisen hyvän idean, että he ottavat taulun lainaan. Olin itse kotona ja sain soiton, että taulu oli lähtenyt pelaajien mukaan ja että jos se palautuisi, niin pysytään edelleen ystävinä. Laitoin sitten meidän viestiryhmään, että taulun pitää palautua tunnissa takaisin omaan paikkaansa tai ei hyvä heilu. Niin se taulu sitten löysi tiensä takaisin oikeille omistajilleen, Hannukainen kertoo nauraen.
Titaanit on Hannukaiselle rakas seura, mutta ei koko elämä.
– Kyllä Titaanit aika paljon merkitsee ja on henkireikä. Ihan koko elämä se ei sentään ole. Halli on kuin toinen koti, jonne on aina kiva tulla. Jos on vähän huono päivä, niin se pitää jättää ulkopuolelle. Pelaajat sanovat minun joskus vähän ärähtelevän, ja kuittia tulee heti sieltä ja täältä, ja pitää olla valmis heti antamaan puukkoa takaisin.
– Titaanit on minulle kuin toinen perhe. Joku menee huoltoasemalle tuttujen kanssa juomaan kahvit, mutta minä menen hallille.
Hannukainen tekee sitä mitä rakastaa ja tulee tekemään vielä jatkossakin.
– Joskus sanoin, että lopetan saman tien nämä hommat, kun kaikki pelaajat ovat minua nuorempia. Se aika meni kymmenen vuotta sitten. Kai tämä loppuu siihen, kun joku sanoo, ettei minua tarvita. Autetaan nyt niin kauan kuin porukka jaksaa minua katsella.
Tulevaisuuden suhteen Hannukainen on toiveikas.
– Kotkan sijainti voisi olla ehkä vähän parempi. Jos oltaisiin vaikka Tampereen naapurissa, niin se olisi aika hyvä! Siellä on pelaajia niin paljon. Meillä on hyvät olosuhteet, enkä oikein osaa kaivata mitään. Toivottavasti homma jatkuu, pystyttäisiin tukemaan junnupuolta, kasvattamaan meille pelaajia ja pelattaisiin vielä joskus ainakin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kyllä meidän jollain aikavälillä pitää nykyiseen Mestikseen pyrkiä.