Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Olut ei valu hanoista eikä yleisö ovista jäähalliin naisten MM-kilpailuissa

Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n tunnussävel pärähtää soimaan jäähallin kaiuttimista hetki ennen ottelun ja uuden erän alkua. Kesken erän lapioryhmä putsaa määrätietoisesti kaukalon irtohileestä, mutta tähän arvokilpailuista muistuttavat asiat lähes loppuvatkin.

Elo-syyskuun vaihteen Tanskassa on vaikea kuvitella, että Herningissä ja Frederikshavnissa pelataan naisten maailmanmestaruudesta.

Frederikshavnissa kävelykadulla nököttää yksinäinen mainostaulu, johon ei päivitetty enää alkusarjan jälkeistä jatko-ohjelmaa. Kadun ylle on viritetty muutama lakana, joissa mainostetaan jääkiekon lisäksi golfin Euroopan-kiertueen haastajaturnausta.

Kisahotellin luona katuun on liimattu muutama mainos, mutta siihen näkyvyys loppuu.

Vilkaisu paikallislehtiin vahvistaa asian: ei mainoksia otteluista. Paikallinen jalkapallojoukkue on ostanut mainostilaa Tanskan cupin toisen kierroksen ottelulleen. Vahvat tanskalaislajit jalkapallo ja käsipallo hallitsevat myös urheilusivujen journalistista sisältöä.

Parin televisiokanavan teksti-tv-sivuja selaamalla ei löydä MM-jääkiekon tuloksia, mutta kansainvälistä jalkapalloa on tarjolla HJK:n miesten ja KuPSin naisten europelien lohkojakoja myöten.

– Olin pettynyt, kun pelit eivät näy televisiosta. Hotellihuoneessa olisi ollut kiva katsoa muiden pelejä. Luulin, että kisat olisivat olleet iso asia Tanskalle. En tiedä olisiko pitänyt pelata muilla paikkakunnilla, Suomen puolustaja Ronja Savolainen mietiskeli.

Jääkiekkoa löytyy sanomalehtien verkkosivuja klikkailemalla, mutta jutut keskittyvät miesten joukkueisiin Frederikshavn White Hawksiin ja Herning Blue Foxiin.

Pekka Tirkkoselta ravintolavinkkejä

Tanska on tunnettu palloilulajien innokkaasta kannattajakulttuurista. Frederikshavnin ja Herningin sympaattisten, mutta armottoman kylmien jäähallien lähes autioilla käytävillä on hiljaista.

Oluthanat ja siististi pinotut tyhjät tuopit odottavat juomanlaskijoita.

Toisaalta, juojiakaan ei olisi jonoiksi asti. Esimerkiksi Suomen torstain puolivälierän yleisömääräksi IIHF ilmoitti 326 ja lauantain sijoitusottelun 344, mutta lukuun oli kai laskettu myös toimitsijat, toimittajat ja pelaajat. Niin väljää katsomoissa oli.

– Katsojamäärä kertoo, ettei ihmisiä ole kauheasti kiinnostanut, mutta en tiedä, millaista mainonta on ollut kaiken takana. Pelaamme toisillemme. Kiva kumminkin, että jotkut tulevat paikalle ja pitävät ääntä, hyökkääjä Noora Tulus sanoi.

Suomalaiskatsojien keskuudessa ajatus oli sellainen, että Suomessa mikä tahansa seura olisi järjestänyt paremman tapahtuman.

Tanska muuten saa kiitosta. Vuokra-autolla liikkuminen on helppoa, kaikki osaavat englantia, ja ravintolavinkkejä on saanut Blue Foxin valmentaja Pekka Tirkkoselta.

– On ollut yllätys, miten tyhjiä hallit ovat olleet. Peleissä on ollut maksimissaan 50 katsojaa, Ari Laitinen arvioi.

Laitisen tytär Nelli kuuluu puolustuksen kulmakiviin.

– Tänne olisi pitänyt päästää ilmaislipuilla koululaisia katsomaan pelejä, Ari ideoi.

Kulkuluvan voi jättää hotellille

Herningissä välierässä Yhdysvallat–Tshekki oli 851 ja Kanada–Sveitsi 864 katsojaa. Tanska veti avausotteluun Ruotsia vastaan 1 496, mutta jäi kahdessa seuraavassa 700:n hujakoille.

STT:n toimittaja ja kuvaaja kävelivät Frederikshavnissa jäähalliin kenenkään estelemättä alle kaksi tuntia ennen ottelun alkua. Pystypöydässä lojui muutama nimillä varustettu kirjekuori, jotka viittasivat sisällä olevan ennakkovarattuja pääsylippuja.

Kulkulupina toimivat akkreditointikortit löytyivät kisahenkilökunnan ystävällisen neuvonnan jälkeen jäähallin uumenista.

Pelaajienkin kulkuluvat on syynätty tarkkaan aiemmissa arvokilpailuissa, mutta Tanskassa niitä on tarvinnut vain dopingtestissä.

– Ei ole kyselty hirveästi. Taisi jäädä tänäänkin hotellille, mutta onneksi pääsin halliin sisälle, maalivahti Anni Keisala naurahti.

Hän nosti esiin huolettomuuden hyvät puolet. Edelliset MM-kilpailut ja olympialaiset pelattiin tiukasti varjelluissa kuplissa.

– Onhan nämä erilaiset kisat kuin parit edelliset. Ei ole ollut koronarajoituksia, ja on voinut kulkea vapaammin. On ollut rento meininki.

Naisten MM-mitalit ratkotaan toista kertaa loppukesästä. Vuosi sitten Kanadassa pelattiin normaalista poikkeavana ajankohtana koronapandemian takia.

Tavallisesti naiset pelaavat maalis-huhtikuussa, mutta IIHF lisäsi täksi kaudeksi MM-kilpailut myös olympiavuoden ohjelmaan.

Noora Tuluksella ei ole suoraa vastausta siihen, pitäisikö olympiavuosien MM-kilpailut pelata jatkossa keväällä.

– En tiedä. Pelaamme jääkiekkoa, ja hauskinta on pelata. Peleistä tykkäämme enemmän kuin treenaamisesta. Tykkään sekä elokuun että kevään kisoista. Saa ainakin aloittaa uuden kauden räväkästi.

Kisafiilis koetuksella

Tanskan jääkiekkoliitto ei saanut 702 rekisteröidyn naispelaajan joukosta kasaan joukkuetta, joka olisi onnistunut pitämään pääsarjapaikan. Saksa heivasi naapurinsa sarjaporrasta alemmas 1 150 katsojan ihmetellessä.

Vertailun vuoksi, Suomessa on IIHF:n verkkosivujen mukaan 5 906 naispelaajaa, ja tuollakin määrällä se on lilliputti mahtimaihin Kanadaan (101 879) ja Yhdysvaltoihin (84 102) verrattuna.

Miesten MM-kilpailuissa Tanska on ollut pitkään hyvä haastaja ja isännöinyt kevätkarnevaalia 2018, mutta jääkiekko on suurempien pallopelien puristuksessa.

Herningin liepeillä sijaitsevan maantiemotellin pubin asiakkaiden mielessä on neljän vuoden takaiset miesten MM-kilpailut. Muutama tietää naisten MM-jääkiekkoa pelattavan maassa. Keskustelua syntyi kunnolla vasta FC Midtjyllandin sunnuntaina pelattavasta kotiottelusta.

Blue Foxissa viitisentoista vuotta sitten torjuneen suomalaismaalivahti Timo Leinosen pelipaita pubin seinällä muistuttaa, että Herning on myös jääkiekkokaupunki. Keskustaan johtavien sisäänajoväylien varressa on MM-kilpailuja mainostavia lippuja.

Tanskan lisäksi myös Sveitsi ja Unkari olivat kiinnostuneet kisojen järjestämisestä, vaikka kaikki tiesivät loppukesän aiheuttamat ongelmat. Tanskan naiskiekkoilun taso ja kulttuuri ovat niin ohuet, että suuren urheilujuhlan tuntua oli vaikea rakentaa.

Ronja Savolainen myöntää, että latautuminen on jäänyt vähän vajaaksi.

– Aina on kiva pelata, mutta aina ei ole ollut kisafiilistä. Pelipäivä on silti aina pelipäivä. Jään ulkopuolella on ollut aika tylsää.