Estejuoksun tuore Euroopan mestari Topi Raitanen makusteli STT:lle jo ennen EM-urakkaa, miten legendaarinen paikka Münchenin olympiastadion on suomalaisen kestävyysjuoksun historiassa, mutta ei suostunut revittelemään tavoitteillaan.
Lasse Virén voitti 1972 olympialaisissa 5 000 ja 10 000 metrin kullat, Pekka Vasala 1 500 metrin kullan ja Tapio Kantanen 3 000 metrin estejuoksun pronssin.
Seuraavan vuosikymmenen alun jälkeen suomalainen kestävyysjuoksu poistui arvokilpailujen tulosliuskojen yläriveiltä. Muutamia väläyksiä on nähty, kuten Janne Holménin maratonin EM-kulta Münchenissä 2002 ja Jukka Keskisalon 3 000 metrin esteiden EM-kulta Göteborgissa 2006.
Ottamatta kantaa nimiin, Raitanen myönsi olevansa tietoinen nykyjuoksijoihin kohdistetuista sanoista.
– Kritiikkiä on tullut paljon. Osa on ollut varmasti ansaittua ja osa ei nyt niin ansaittua, Raitanen tuumi mestaruutensa jälkeen.
– Hienoa on olla jatkamassa näitä menestysperinteitä. Sen tietää, ettei vittuilemalla nuoriso innostu tästä lajista. Pidetään positiivinen meininki.
Perhe antoi luvan
Kestävyysurheilijan elämä on kurinalaista ja vaatii venymistä ja kieltäytymistä myös lähipiiriltä.
Raitanen kiitteli myöhään perjantai-iltana Münchenin olympiastadionilla ja lauantaiaamuna Suomen hotellilla järjestetyillä kultamitalikahveilla valmentajaansa Janne Ukonmaanahoa, läheisiään ja yhteistyökumppaneitaan.
– Perhe on antoi minulle luvan heittäytyä urheilijaksi. Yhteistyökumppanit ovat olleet mahdollistamassa sitä, että voin tehdä tätä ammatikseni ja tavoitella unelmia. Ei ole tarvinnut perheelle ja emännälle koskaan perustella sitä, miksi en käy oikeissa töissä tai minkä takia en opiskele normaalitahdilla.
– He ovat tukeneet sitä täysin. On tämä heillekin hieno palkinto. He ovat nähneet, ettei ole turhaan joulupöydässä ruokailua venytetty, että ehdin tehdä toisenkin treenin. Iso kiitos kaikille heille.
Kuuden vuoden jälkeen väliasemalla
Raitanen juoksi EM-finaalissa jo neljä vuotta sitten Berliinissä ja oli kahdeksas. Menestyssiemen oli kylvetty jo aiemmin yhdessä valmentaja Ukonmaanahon kanssa.
– 2016 alkoi valmistautuminen kohti Tokion olympialaisia, Raitanen kertoi.
Berliini 2018 oli yksi välitavoitteista. Seuraavana vuonna Dohan MM-kilpailuissa hän jäi alkueriin.
Raitanen juoksi ennätyksensä 8.16,57 vuonna 2020, mutta kauden päätavoitteet eivät olleet enää paikallaan. Tokion olympialaisia piti siirtää vuodella koronapandemian takia ja Pariisin EM-kilpailut peruttiin.
Vuonna 2021 Raitanen pääsi Tokioon, selvisi alkueristä finaaliin ja juoksi kahdeksanneksi.
Heinäkuussa MM-kilpailut Eugenessa menivät pieleen, mutta uusi mahdollisuus odotti Münchenissä.
– Odotin pari vuotta mahdollisuutta kilpailla EM-tasolla. Mitali oli tavoitteena. Nyt tuli se kaikkein hienoin, hän paljasti vihdoin, kun tavoite oli täyttynyt radalla.
Raitanen ja Ukonmaanaho istuvat myöhemmin alas miettimään jatkoa.
– Ei ura tähän lopu.
– Seuraaviin olympialaisiin (2024) tähdätään isosti ja halutaan olla mukana, Raitanen kertoi.