Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Terveysmurheet ovat historiaa – Arvi Savolainen haluaa painia EM-kisoissa takaisin menestysuralle

Syksyllä terveysmurheista kärsinyt painija Arvi Savolainen palaa lauantaina arvokisojen molskille, ensi kertaa Tokion olympialaisten jälkeen. Savolainen tähyää menestykseen Budapestin EM-kisoissa.

– EM-matolla en tietenkään tahdo hävitä yhtään matsia. Voimani ja kuntoni riittävät mihin vain, mutta riittääkö oveluus, sen tiedän sitten Unkarissa, Savolainen sanoo STT:n haastattelussa.

Savolainen testasi äskettäin painikuntoaan kivikovassa turnauksessa Turkissa, ja hyvin sujui. Savolainen kukisti kaksi Kazakstanin kaveria, voitti yhden intialaisen ja päihitti kovan turkkilaisen.

Tokiossa olympialaisten viidenneksi paininut Savolainen kuuluu Budapestin matolla kreikkalais-roomalaisen painityylin suosikkeihin 97-kiloisissa.

– Mitään tiettyä liikettä en ole kisoja varten hionut, vaan olen tahkonnut peruskovaa pystypainia, Savolainen sanoo.

Painijaksi oppii painimalla

Savolaisen syksy oli poikkeuksellinen, ja paluu kisa-areenoille venyi helmikuulle.

– Sairastin koronan, ja minulle tehtiin joulukuussa sydänoperaatio rytmihäiriön korjaamiseksi. En ollut vielä sydäntalvella aivan valmis kansainvälisiin koitoksiin, joten tammikuussa jätin kovatasoiset Kroatian kisat väliin. Tosin treenejä en kavahtanut Kroatiassakaan, Savolainen kertoo.

Lahden Ahkeraa edustava Savolainen, 23, on kuulunut juniorista asti menestyjiin, sillä hänellä on arvokisamitaleja alle 17-vuotiaiden, alle 20-vuotiaiden ja alle 23-vuotiaiden sarjoista. Nuoruusvuosinaan hän oli useimpia ikäisiään vantterampi ja on vahvistunut entisestään. Savolaisen käsivarret ovat leveät kuin menneen maailman ratapölkyt.

Savolainen on vääjäämättä kasvanut miesten mittoihin myös henkisesti. Tie on auki tähtiin.

– Väkevyys ei haittaa, mutta painijalla on toki oltava myös kuntoa, taitoa ja keskittymiskykyä. Matsia on osattava lukea. Pelkästään painia on oltava ohjelmassa paljon päivästä toiseen, sillä painijaksi tullaan lopulta vain painimalla, Savolainen muistuttaa.

– On oltava skarppina treeneissä ja skarppina kisoissa, Savolainen sanoo.

Valmentaja vanheni silmissä

Savolaisen henkilökohtainen valmentaja on Tapio Lattu, joka jo Savolaisen kasvuvuosina ohjasi – ja myös sparrasi – Savolaista.

– Tapio neuvoo minua yhä, mutta ei enää sparraa. Siinä kävi siten, että minä kasvoin isoksi, ja Lattu vanheni silmissä, Savolainen hymyilee.

Liikunta-aliupseerina Urheilukoulussa Helsingissä työskentelevä Savolainen sanoo olevansa onnekas, kun hänellä on säännöllinen siviilityö sekä apurahoja ja yhteistyökumppaneita.

– Tilanteeni on sellainen, että tällä erää minun ei tarvitse miettiä leireille lähtemistä. Vuokran pystyn hoitamaan ja hankkimaan riittävästi ruokaa pöytään.

Aina ei tarvitse mennä treenaamaan maailman ääriin.

– Meillä oli täällä Helsingissä äskettäin treenivieraina norjalaisia painijoita. Se oli piristävää vaihtelua, Savolainen sanoo.