Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Kiellettyjen aineiden käyttö on tullut entistä hankalammaksi, ja niitä käytetään entistä vähemmän

Suomen urheilun eettisen keskuksen Suekin lääketieteellinen asiantuntija Pekka Rauhala on kerännyt Maailman antidopingtoimiston Wadan tilastoja dopingtapauksista ja verrannut niitä suomalaiseen aineistoon. AFP / LEHTIKUVA

Raiko Häyrinen / STT

Minkä kokoinen jäävuori pinnan alla on?

Se on dopingvalvonnan ikuisuuskysymys. Vuodesta toiseen positiivisten tulosten osuus dopingtesteissä on suhteellisen vakaa: olympialajeissa hiukan alle prosentti testeistä tuottaa merkkejä kiellettyjen aineiden tai menetelmien käytöstä, ei-olympialajeissa osuus on kaksin- tai kolminkertainen.

Se mitä jää paljastumatta, vaatii tulkintaa. Suomen urheilun eettisen keskuksen Suekin lääketieteellinen asiantuntija Pekka Rauhala on kerännyt Maailman antidopingtoimiston Wadan tilastoja dopingtapauksista ja verrannut niitä suomalaiseen aineistoon.

– Uskon, että kiellettyjen aineiden käyttö on tullut entistä hankalammaksi, ja niitä käytetään entistä vähemmän, Rauhala arvioi.

Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa runsaat 40 prosenttia dopingtapauksista tulee anabolisista aineista. Maailmanlaajuisesti anabolikäryjen määrä on noin kolminkertaistunut vuodesta 2003 vuoteen 2019. Samana aikana testien määrä noin kaksinkertaistui.

– Vaikka positiivisissa tuloksissa on nousua, sen selittää testausanalytiikassa tapahtunut suuri muutos. Testausmenetelmät ovat huomattavasti herkempiä kuin 2003. Veikkaan, että 2003 olisi nykymenetelmillä tullut noin kymmenkertainen määrä positiivisia tuloksia, Rauhala sanoi.

Se näkyy myös vanhojen näytteiden uusinta-analyyseissä, joka on merkittävä pelote. Pekingin 2008 olympialaisten testinäytteiden uusinta-analyyseissä löytyi 65 käryä ja Lontoon 2012 näytteistä 57 käryä.

– Tyypillisesti uusinta-analyyseissä paljastuu anabolisia aineita. On löydetty uusia aineenvaihduntatuotteita, jotka säilyvät pitempään kehossa, Rauhala kertoo.

Tämä on myös syynä siihen, miksi antiikin aikaisiksi luultuja anaboleja on alkanut löytyä uudelleen. Esimerkiksi DDR:n kuuluisien sinisten pillerien eli Oral Turinabolin luultiin kadonneen urheilukäytöstä, kunnes sitä alkoi taas näkyä testeissä. Syynä on ollut testianalytiikan kehitys pikemmin kuin aineen tulo uudelleen muotiin.

– Kun analytiikka paranee, eri aineita nousee esiin, Rauhala sanoi.

"Koko ajan eteenpäin"

Suomessa käry käy karkeasti ottaen samoista aineista kuin maailmalla. Vuosina 2010–2020 anaboliset aineet tuottivat 43 prosenttia suomalaisista dopingtapauksista, beeta-2-agonistit (astmalääkkeet) 15 prosenttia, diureetit sekä peiteaineet 14 prosenttia ja piristeet 13 prosenttia.

– Suomen tilastoissa beeta-2-agonistit ovat Wadaan verrattuna koholla. Usein kyse on terbutaliinista ja tuomiot ovat olleet kohtuullisen lyhyitä, Rauhala selvitti.

Terbutaliini on astmalääke, joka ei ole sallittu inhalaationakaan, koska se saattaa parantaa maksimaalista lyhytkestoista suoritusta.

– Vaikka koetamme valistaa urheilijoita erivapauksista, on tapauksia, joissa erivapautta ei ole haettu.

Rauhalan mielestä antidopingtyön tilanne on siis maailmanlaajuisesti parantunut. Näytteiden pitkäaikaissäilytys ja kehittyvät analyysimenetelmät, urheilijoiden olinpaikkatietojen seuranta, tiedustelu ja tutkinta sekä kansainvälinen yhteistyö ovat harpponeet pitkälle Wadan alkuajoista vuosituhannen alussa. Lisäksi biologinen passi auttaa kohdentamaan testejä entistä paremmin.

Viime vuosien suuri dopingskandaali on ollut Venäjän valtiojohtoinen huijausohjelma, joka on muistuttanut siitä, että tehokkainta valvonnan kiertoa on yhä testaamatta jääminen tai testeissä huijaaminen. Antidopingtyön ahkeruudessa on eroja eri puolilla maailmaa.

– Tietysti on eroa antidopingtyön resursseissa länsimaiden ja muun maailman välillä. Siinä mennään kuitenkin koko ajan eteenpäin, vaikkei tilanne optimaalinen olekaan, Rauhala sanoi.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka