Kotimaan politiikka tuntuu kuumenevan sään kylmetessä. Viikonlopulla kuultiin keskustan suunnasta tylyä piikittelyä hallituksen talouspolitiikasta. Yleensä tällaista verbaliikkaa harrastaa oppositio. Nyt se tuli valtiovarainministeripuolueesta.
Keskusta kärvistelee sisäisten ja ulkoisten paineiden keskellä. Keskustan peruskannattaja vierastaa nykyhallitusta, jonka ympäristötavoitteet ja velkarahalla eläminen eivät kuulu puolueen arvomaailmaan. Kun tähän lisätään kannatuksen jämähtäminen 12 prosentin paikkeille, kovien puheiden motiivit ovat selvillä.
Annika Saarikko on toiminut keskustan puheenjohtajana reilun vuoden. Tuona aikana puolueen kannatuksessa ei ole tapahtunut merkittävää käännettä. Historian valossa kannatus on surkeaa. Se hermostuttaa kenttäväkeä.
Puoluevaltuustossa Saarikko puhui taatusti harkitusti keskustan reunaehdoista hallituksessa jatkamiselle. Hän osoitti SDP:tä, vasemmistoliittoa ja vihreitä talousryhdin hylkäämisellä keimailusta. Keskusta on mukana hallituksessa vain, jos se sitoutuu hallituskauden alussa sovittuihin budjettikehyksiin.
Saarikko vakuutteli tarkoittaneensa mitä sanoi. Viestiä tuli myös opposition suuntaan. Kokoomuksen ja perussuomalaisten suusta on kuultu voimakasta arvostelua hallituksen velkapolitiikkaa kohtaan. Saarikko halusi kertoa, että velkaantumisesta huolestuneilla äänestäjillä on muitakin vaihtoehtoja kuin oppositio.
Taustalla on muutakin. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) toiminta tuntuu kismittävän Saarikkoa. Tosin Saarikko ei ole ajatuksineen yksin. Arvostelu Marinia kohtaan on kiihtynyt myös vihreissä. Eikä oma pesäkään ole puhdas. Marinin luottoministeri Krista Kiuru (sd.) on piikitellyt viime aikoina koronarajoitusten liian aikaisesta purkamisesta. Kritiikki osuu Mariniin, joka kesän lopussa julisti vapaata linjaa.
Hallituksen yhtenäisyyttä talousasioissa punnitaan toden teolla keväällä, jolloin ensi vuoden budjetin valmistelu alkaa. Siihen asti ollaan pelkkien puheiden tasolla.