Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Luontoja-ryhmä osoittaa, että maisemateoksen aiheena voi olla liikenneympyrä, ja veistos syntyy maalarinteipistä – Kuuden taiteilijan yhteisnäyttely on esillä Vellamossa

Kymenlaakson museon uusi taidenäyttely rakentuu maisemateeman ympärille.

Luontoja-ryhmänäyttely on esillä Kymenlaakson museossa tammikuuhun saakka. Näyttelyn kuraattori Miika Nyyssösen Maisemasessiot-installaatio sisältää 80 yksittäistä maalausta. Raimo Eerola

Outi Palmu

Sinistä seinää vasten nojaa iso puinen rimakehikko, jota täplittävät öljyvärimaalaukset. Miika Nyyssösen Maisemasessiot-installaatio vie lähes yhden kokonaisen seinän Kymenlaakson museon näyttelytilasta.

– Installaatio koostuu 80 yksittäisestä teoksesta, jotka olen maalannut ulkona luonnossa, Nyyssönen kertoo.

Nyyssönen kuvaa maalauksissaan Helsingin kaupunkiluontoa, puistoja ja lähiöiden pieniä metsiä. Työt ovat syntyneet viimeisen viiden vuoden aikana pyörä- ja kävelyretkien yhteydessä.

– Vaikka asuu kaupungissa, voi olla hyvin lähellä luontoa. Se ei kuitenkaan ole villiä luontoa, vaan ihmisen järjestämää. Toisaalta myös ihmiset ovat osa luontoa.

Nyyssösen mukaan ulkona pitää maalata nopeasti, sillä säätila ja auringon valon suunta muuttuvat nopeasti.

– Ulkona tapahtuu yllättäviä asioita. Ohikulkijat tulevat juttelemaan, ja punkit ja muut pikkuötökät kiipeävät reittä pitkin. Kun lähtee lähiluontoon, ei tiedä, mitä tulee vastaan.

Helsinkiläisellä Sara Oravalla on kesämökki Haminan Reitkallissa. Kakkoskoti toimi vasemmalla olevan teoksen innoittajana. Raimo Eerola

Reitkalli toimi innoittajana

Nyyssösen installaatio on osa Kymenlaakson museon uutta Luontoja-ryhmänäyttelyä, joka rakentuu maisemateeman ympärille. Tekijöinä on kuusi taiteilijaa pääkaupunkiseudulta. Kukin ryhmän jäsen esittää teoksissaan oman näkemyksensä maisemateemasta.

Sara Orava on tuonut Kotkaan neljä maalausta, joista yhden innoittajana on toiminut perheen kesäpaikka Haminan Reitkallissa. Hän löysi vanhan maalaistalon miehensä kanssa sattumalta kolme vuotta sitten.

– Kun keväällä 2020 tuli koronasulku, jäimme Reitkalliin. Olimme siellä erityksessä puuhellan varassa. Vaikka mökissä on sähköt, siellä oli paljon vähemmän valoja kuin Helsingissä. Kun silmät tottuivat ympäristön pimeyteen, sieltä nousi esiin erilaisia muotoja, Orava kuvailee työtään.

Iisa Maarasen maalauksessa on liikenneympyrä, jonka sisällä on pala villiä luontoa. Raimo Eerola

Liikenneympyrän sisällä on pala villiä luontoa

Iisa Maaraselta on esillä kaksi maalausta. Taiteilija kertoo lähestyvänsä teoksiaan symbolisesti ja kokemuksellisesti.

Ensimmäinen työ esittää maskeerauspeiliä, jossa ihmishahmo on hajonnut orgaaniseksi materiaksi. Toisen teoksen lähtökohtana on ollut liikenneympyrä.

– Liikenteenjakajalla on monitahoisia merkityksiä. Se on rajattu alue, jonka sisällä on pala villiintynyttä luontoa voikukkineen, rikkaruohoineen ja roskineen. Näen sen jonkinlaisena metaforana kontrollille. Sille miten me ihmiset kontrolloimme luontoa, Maaranen kuvailee.

Inka-Maaria Jurvasen teokset "Vasen mahdollisuus" (2017) ja "Oikea mahdollisuus" (2016) on piirretty lyijykynällä vanerille. Raimo Eerola

Mahdollisuuksia ja maalarinteippiveistoksia

Viereisellä seinällä on kaksi Inka-Maaria Jurvasen teosta: Vasen mahdollisuus ja Oikea mahdollisuus.

– Teoksissa maisemaa on ajateltu symbolina mahdollisuudelle. Minkä polun valitsemme? Luonto on se, missä me olemme konkreettisesti läsnä, Jurvanen pohtii.

Hän on toteuttanut lyijykynäteokset vanerilevylle. Akryyli- ja puuvärein viimeisteltyjen kuvien takaa näkyvät puun kuviot.

– Lyijykynä on minun välineeni. Pidän myös vanerista materiaalina, sillä siihen syntyy hyvä piirtojälki. Puun sävy ja kuviot ovat asioita, joihin en voi itse vaikuttaa.

Pia Männikön teippiveistokset muistuttavat koralleja, mehiläispesiä tai sieniä. Raimo Eerola

Näyttelytilan keskellä on Pia Männikön veistosinstallaatio, jonka materiaalina on käytetty vaaleaa ja ruskeaa maalarinteippiä. Veistokset muistuttavat koralleja, mehiläispesää tai sieniä.

Männikkö on hionut tekniikkaansa yli 10 vuotta. Hän vertaa sitä kutomiseen.

– Kierrän teippiä sormieni tai nyrkkini ympärille liimapuoli ulospäin. Näin saan aikaan eräänlaisia suppiloita tai soluja, jotka tarrautuvat toisiinsa, Männikkö kertoo.

Näyttelyn kuudes taiteilija on helsinkiläinen Hannele Kumpulainen, joka ei osallistunut Kotkassa ripustukseen.

Hanne Kumpulainen käsittelee teoksissaan muun muassa lian teemaa ja sukupolvelta toiselle siirtynyttä sotatraumaa. Raimo Eerola

Luontoja-näyttely Kymenlaakson museossa Merikeskus Vellamossa 9.1.2022 asti.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka