Akkumateriaalitehdas on luvitusvaiheessa paljastunut 60-prosenttisesti kiinalaisten omistamaksi kemikaalitehtaaksi. Kiina pyrkii maailmanvaltaan niin kutsutuin pehmein keinoin, jotka kuitenkin tarvittaessa hiljentävät kritiikin. Se ostaa ylijäämillään kaikkialta maata, peltoa, satamia ja osakkeita, raaka-aineita sekä yrityksiä.
Kiina ”lainoittaa” kolmannen maailman maissa tie-, rautatie- ja satamahankkeita, jotka maksukyvyttömiltä siirtyvät kiinalaiseen omistukseen. Kiina pyrkii strategisten resurssien ja talouden hallintaan, eikä se toimissaan kysele ihmisoikeuksien perään. Kiinalaisen teollisuuden päästäminen Suomen talouteen ja raaka-aineiden hallintaan on strateginen virhe. Tässä tapauksessa oli tarjolla läntisiäkin operaattoreita.
Kiina harjoittaa uiguuriväestön, tiibetiläisten ja kommunistipuolueesta riippumattoman ajattelun julmaa sortoa sekä rikkoi sopimuksen Hongkongin itsehallinnon ja demokratian säilyttämisestä edes siirtymäajan verran. Kiinan johto pitää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja kansalaisyhteiskuntaa vihollisenaan ja on perustanut kansalaisilleen digiavusteisen sosiaalisen kontrolli- ja rangaistusjärjestelmän satoine miljoonine valvontakameroineen. Tällaisen hallinnon tukeminen on läntisen perusarvojen, etiikan ja kansallisen etumme vastaista.
Kiina näyttää tukevan Venäjän sotaa Ukrainaa ja läntistä sivistystä, demokratiaa ja ihmisyyttä vastaan. Kiinan todelliset aikeet Suomea ja Ruotsia kohtaan käyvät ilmi sen tuoreesta ”rauhansuunnitelmasta”, jossa Suomi ja Ruotsi vaaditaan jätettäväksi Venäjän etupiiriin.
Käynnissä on kolmas kaupankäynti Suomen kohtalosta. Ensimmäinen käytiin Tilsitissä 1807, toinen Moskovassa ja Berliinissä 23.8.1939. Molemmissa lehmäkaupoissa Suomi joutui sotaan ja onnettomuuksiin. Emme tiedä, mikä on Ukrainan sodan lopputulos ja ilmeinen suurvaltojen sopimus etupiireistä, mutta hälytyskellojen soisi kalkattavan eikä sinisilmäisyyteen ole varaa.
Jos Kiina siirtyy suoraan aseelliseen apuun Venäjälle tai muutoin yhtyy sotaan, katoaa Kotka–Haminan akkumateriaalitehdas työpaikkoineen savuna ilmaan. Ilman epäröintiä ja kompensaatiota tuhottu Saksalan ikimetsäkin kaadettiin turhaan.
Kun lapiota ei vielä ole pistetty maahan, on aikalisän paikka. Hanke on arvioitava uudelleen. Tarvitaan valtioneuvoston poliittinen linjaus. Moraalisten ja kaupallisten tekijöiden lisäksi on arvioitava kansallinen turvallisuus ja huoltovarmuus. Tehtaalle on hankittava länsimainen operaattori. Jotta ”työpaikkoja” tulisi, olisi paikallispoliitikkojen opeteltava ymmärtämään kansainvälistä muutosta ja globalisaation U-käännöstä. Kaupungin pienen sisärenkaan soisi raottavan liiketoimintaa verhoavia seitsemää salaisuuksien huntua, jotta suunnitelmista voitaisiin ajoissa käydä aitoa keskustelua.
Rooman keisari Vespasianus totesi pojalleen, ettei käymälästä hankittu raha haise. Kuitenkaan perusarvoja, itsekunnioitusta eikä omaa toiminta-alustaa ole sallittavaa myydä.
Juhani Pekkola
Sosiologian dosentti, Helsinki