Vaalikoneeseen sisältyi kuoppa, johon lankesin. Kun kysyttiin, kannatatko Itärataa, en ajatellut sen tarkoittavan Kouvolan kautta linjattua Itärataa, vaan tietenkin itäistä rantarataa.
Suomi on päättänyt hakea Naton jäseneksi, ja tämän tulisi muuttaa myös rataliikenteen suunnittelun lähtökohdat. Kun olemme Naton ulkoraja Venäjän suuntaan, tulee itäisen rantaradan rakentamista kiirehtiä sekä huoltovarmuuden ja satamatoiminnan turvaamisen, että tavaran ja ihmisten liikuttelun näkökulmasta. Suomi tarvitsee radan, joka kattaa Helsingin, Uudenmaan ja Hamina–Kotka-sataman toimintavarmuuden kaikissa olosuhteissa.
Radan rakentamisen ensimmäisen vaiheen tulisi kattaa rata Helsingistä Porvoon kautta aina Kotkaan saakka, josta se nytkin sujuvasti jatkaa matkaansa Kouvolaan. Seuraavassa vaiheessa tulisi tarkastella muita liittymävaihtoehtoja yhdyttää rata Karjalanrataan. Ensisijaisen tärkeää se on nyt huoltovarmuuden ja nimenomaan sotilaallisen huoltovarmuuden näkökulmasta.
Kaakkoisen ja itäisen Suomen asema muuttuu merkittävästi, kun Nato-jäsenyys on ratifioitu. Me emme voi enää olla jälkeen jäävä alue investoinneissa. Koko kansakunnan tahtotilan tulee ulottua Kaakkois-Suomen ja Itä-Suomen vahvistamiseen nykyistä merkittävämmällä tavalla. Tämä vaatii investointeja väyliin ja ratoihin. Tämä vaatii tuulivoiman ja tutkaongelmien ratkaisemista esimerkiksi kompensaatioilla aurinkoenergiaan.
Kaakko ja itäinen Suomi eivät voi jäädä jatkossa vain suojavyöhykkeeksi Venäjän ja Naton välillä. Meidän tulee alueena olla riittävän vahva ja elinvoimainen. Siksi juuri nyt on etsikkoaika panostaa itäiseen rantarataan.
Michael Pounds
Kotka, eduskuntavaaliehdokas (vihr.)