Suomessa lähes miljoona ihmistä elää tavalla tai toisella riippuvaisina yhteiskunnan tulonsiirroista, reippaasti toimeentulorajojen alapuolella. Syyt ovat moninaisia. Hyvinvointi-Suomen köyhyysloukussa värjöttelee kuilun reunalla satojatuhansia ihmisiä.
Alimmat palkat, takuueläkkeet ja sosiaaliturva ovat auttamattomasti liian pieniä kohtuullisen elämän pilareiksi. Ruoka ja asuminen ovat kallistuneet niin paljon, ettei enää pysty elämään ilman asumis- ja toimeentulotukia sekä leipäjonoa, ei aina edes niilläkään.
Asumistukijärjestelmällä yhteiskunta rahoittaa välillisesti myös vuokra-asuntoja omistavaa luokkaa. Veikkaan, että monelle asuntoihin sijoittaneelle yhteiskunnan tulonsiirrot tuovat muhkeita voittoja pääomatileille. Tällainen järjestelmä mahdollistaa myös tasaisen vuosittaisen vuokrienkorotusautomaatin, koska sitä ei ole mitenkään säännelty.
Sosiaaliturva on niin alhaisella tasolla, että ihmisten on pakko jonottaa leipäjonoissa. Ihmiset joutuvat tekemään valintoja, myös ruoan ja lääkkeiden välillä. Ihmisiä sairastuu joukoittain terveellisen ja suositusten mukaisen ravinnon puuttuessa. Monet ihmiset eivät saa edes lämmintä ateriaa päivittäin.
Hyvinvointiin panostaminen on halvempaa kuin paisuvat kustannukset erityissairaanhoidossa, ja lisäksi se mahdollistaisi ihmisarvoisempaan elämään ja toisi köyhänkin osaksi yhteiskuntaa. Sosiaaliturvalla on tärkeä rooli köyhyyden vähentämisessä, yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä.
Se ei nyt toimi, koska siihen ei panosteta. Yhdenvertaisuus ja heikompien auttaminen ovat pahasti kadoksissa. Se johtuu siitä, ettei sosiaaliturvaa ole korjattu vuosien saatossa sille kuuluvaan ihmisarvoiseen tasoon hallitusten kokoonpanoista riippumatta. Sen vahvistaa Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea, joka on useasti huomauttanut Suomea liian pienestä sosiaaliturvasta. Täällä huomautuksille on kuitenkin viitattu kintaalla.
YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus (TSS-sopimus) edellyttää valtiota pyrkimään taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täysimääräiseen toteutumiseen. Suomi ratifioi TSS-sopimuksen jo vuonna 1976. Mitä muuta on tehty kuin vain ratifioitu sopimus?
Onko Suomi taannut sosiaalisten oikeuksien mukaisen täysmääräisen toteutumisen heikoimmassa asemassa oleville ihmisille? Ei ole, ja se on loukannut satojentuhansien ihmisten oikeuksia ihmisarvoiseen elämään.
Sipilän hallituksen aikana tehtiin pahimpia virheitä, eikä niitä ole vieläkään korjattu, vaikka vallassa on vasemmistoenemmistöinen hallitus.
Alpo Jäppinen, Kotka