Ukrainassa käydään sotaa ja apua tarvitaan, jotta Ukrainan sotilaat sekä siviilit saisivat apua selviytyäkseen sodan tuomasta karusta arjesta. Talvi, energian puute sekä uhkaavat vaarat koettelevat nyt Ukrainassa eläviä ihmisiä. Onneksi suurin osa maailman valtioista tuomitsee jyrkästi Venäjän sotatoimet Ukrainan maaperällä. Kaikki apu tarvitaan, on se aseita tai tärkeitä tavaroita, kuten lääkkeet, ruoka tai vaatteet.
Nyt on tullut tilanne, jossa monet maat joutuvat miettimään tarkkaan mitä aseita voi luovuttaa Ukrainan armeijan käyttöön ja kuinka paljon. Esimerkiksi panssarivaunut ovat tarpeen eturintamassa Ukrainassa. Suomi sekä muut EU-maat ja etenkin Saksa ovat vaikeassa tilanteessa panssarivaunujen määrän suhteen, ettei oma maanpuolustus heikkene liikaa. Taloudellinen painostus Venäjän suuntaan EU:n ja muun maailman suunnalta ei ole vielä vaikuttanut sodankäyntiin huomattavasti ja YK:ssa Venäjällä on liikaa valtaa, ettei asiat etene toivotulla tavalla, vaikka pitäisi.
Sota jatkuu ja avustaminen myös, mutta miten käy jos sota pitkittyy ja aseapu vähenee? Monen maan omakin maanpuolustus heikkenee entisestään ja ikävä kyllä oma maamme Suomi on Venäjän rajanaapuri. Myös Nato-kysymys tuo oman mausteensa tähän soppaan ja sen takia elämme eturintamassa, kun aikanaan tähän liittoon virallisesti pääsemme.
Auttaa pitää ja toivoa, että rauha tulisi sekä sodat loppuisivat tällä maapallolla, jossa elämme. Ikävä kyllä ihminen on ihminen, eikä se koskaan opi. Aina kautta aikain on sodittu milloin mistäkin syystä. Aluksi miekkojen sekä tykkien avulla ja nyt ohjukset lentävät tappaen sotilaita sekä viattomia siviilejä.
Missä menee avustamisen raja, ettei oma maanpuolustus kärsi? Mekin elämme eturintamassa sodan uhan alla ja veli venäläinen vaanii rajan takana.
Risto Kolehmainen
Kotka