Kaakkoissuomalaiset matkailualan toimijat tavoittaa kuluvana viikonloppuna Helsingin matkamessuilta. Jokainen kynnelle kykenevä pyrkii näkyville Pohjois-Euroopan suurimmassa matkailualan tapahtumassa.
Mainoskuvat ja -puheet ovat kyllä aurinkoisia, mutta täkäläiselle matkailuelinkeinolle ei välttämättä kuulu hyvää. Lapin ja Helsingin ulkopuolella jokainen matkailusesonki merkitsee isoa riskiä yrittäjälle.
Kotimaanmatkailu koki koronaepidemian aikana kukoistuskauden, joka näyttää jääneen valitettavan lyhyeksi. Jo viime kesänä suomalaiset unohtivat kansallispuistot ja pikkukaupungit, kun rajojen avauduttua päästiin taas seikkailemaan maailmalle.
Kaikki olisi hyvin, jos ulkomaiset turistit tulisivat vastavuoroisesti täyttämään suomalaisia matkailukohteita. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, ettei tätä ole lähiaikoina tapahtumassa. Kaukaisen, huonosti tunnetun ja kalliin Suomen imago ei parane sillä, että maa sijaitsee raakaa hyökkäyssotaa käyvän Venäjän naapurissa.
Rajan eksotiikkaa olisi kaakossa tarjolla moneen makuun, sillä alueen historia koostuu idän ja lännen välisestä kitkasta kaikilla elämänaloilla. Linnat ja linnakkeet, taistelupaikat sekä rajavedet, kirkot ja tsasounat ovat itsestäänselvyyksiä paikallisille, mutta niiden tuotteistaminen on jäänyt lapsenkenkiin.
Vetävien matkailukohteiden sijasta huomio tuntuu kiinnittyvän ennemminkin rakenteisiin. Matkailun nimissä kaakonkulmalle on vaadittu lisää kanavia, oikoratoja ja lentokenttien kiitoteitä. Niiden merkitys jää kuitenkin olemattomaksi, jos turistit ohjataan nuhruiseen kohteeseen vaillinaisten palvelujen äärelle.
Aurinkoa tarvitaan myös asenteisiin. Raukoilla rajoilla ei ole totuttu pokkuroimaan ketään, mutta hymyilevä palvelualttius kuuluisi menestyksen perusedellytyksiin kaikkein vähäisimmässäkin kioskissa.
Kaakkois-Suomen matkailukohteilla on poikkeuksellisen monta haastetta selätettävänään, mutta aina kannattaa yrittää. Saimaan alueen nimeäminen Euroopan ruokapääkaupungiksi on yksi askel oikeaan suuntaan.