Haminassa otettiin esille paikallishistoriallisen hahmon Varvara Schantinin tarinan nostaminen muun muassa matkailun voimavaraksi. Schantinin tarina voi olla vuosien saatossa hämärtynyt. Tässä tapauksessa henkilöä kuvaavalla patsaallakin on ikää jo 50 vuotta.
Muitakin hahmoja löytyy. Kauppaneuvos Konstantin Aladinin kädenjälki näkyy monessa Haminan rakennuksessa. Aladin-kierroksen rakentaminen matkailutarjontaan voisi olla mahdollisuus, joskin se vaatii, että historia tallennetaan ennen kuin sen häviää.
Samalla tapaa Kotkaan voitaisiin rakentaa esimerkiksi Junnu Vainion ympärille uusia matkailun osa-alueita, vaikkakin Vainio pitkälti jo on kotkalaisuuden brändi. Ylipäätään kuulostaa loogiselta, että matkailubrändin lähtökohta on olemassa oleva tai ollut asia, ei tarkoitukseen keksimällä keksitty teema.
Paikallinen historia ja henkilöhahmot kiinnostavat aina, vaikka tarina kiinnostuksen ympärillä olisi hieman todellisuudesta poikkeava. Tarkat tiedot historiallisista kohteista ja henkilöistä ovat tallessa museoissa.
Matkailun valtti lienee olemassa oleva ja ollut elämä; menneisyys, johon kietoutuu hieman tarinallisuutta. Haminassa elävä nähtävyys on ehdottomasti Patu Patasen Tervasaaren kokonaisuus, joka muuttuu ja muovautuu toistuvasti. Kokonaisuudesta puuttunee vain matkailijan mahdollisuus nähdä muuttuneen Tervasaaren historia elokuvana yhdistettynä dokumenttiin, jossa Woima-sonni siirretään pois kaupungista.
Kotkan matkailussa tarinoiden hyödyntämisessä katse keskittyy Kantasatamaan ja erityisesti ravintola Kairoon. Siellä menneisyyden kaihoon yhdistyy se uusi kulttuuri, jota paikan uudet yrittäjät luovat.