Itäisen Suomen tulevaisuutta visioidaan työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) johdolla. Kehittämisvisiota työstetään työpajoissa, ja työn on tarkoitus valmistua tammi-helmikuussa 2023.
Yksi asia on varma. Nykymeno ei ole kestävää. Se syö resurssit hyvältäkin visiolta. Erityispiirteisiin tukeutuvan elinvoimavision lisäksi tarvitaan kestävä pohja ja rakenteet hyvinvointivaltion perustaksi. Sote-uudistus ei riitä.
Eri alueilla on omat erityispiirteensä ja kehityshistoriansa. Helsinki–Tampere–Turku -kolmiolla omansa, samoin kuin Pohjanmaalla ja Lapilla.
Mitkä ovat Itä-Suomen erityispiirteet, joilla alue erottuu muista? Etelä-Savon kulttuuriperinnön kehityslinjat, jatkumot ja murrokset -selvityksessä nostetaan alueen erityispiirteiksi ainutlaatuinen järviluonto, reittivedet rantoineen sekä rajaseutu ja sen sotaisa kulttuurihistoria. Nämä teemat sopivat koko Itä-Suomen erityispiirteiksi.
Erityispiirteet toimivat luontaisina vahvuuksina mutta tuovat mukanaan myös omat vaikeutensa. Se pätee rikkonaisiin reittivesiin ja myös rajaseutuun Venäjän naapurissa. Venäjän nykytilanne näyttää tämän erityispiirteen toisen puolen ja korostaa turvallisuuden merkitystä.
Myös itäisen Suomen taantuvaa kehitystä ja sen aiheuttamia haasteita voidaan pitää alueen erityispiirteenä. Hyvinvointivaltion kasvun perintönä alueella on monella tapaa ylimitoitetut rakenteet. Julkisten palvelujen rahoituspohja ei yksinkertaisesti kestä nykymallin mukaista menoa. Sama pätee rakennettuun ympäristöön ja infrastruktuuriin.
Tulevaisuuden Itä-Suomessa voi hyvinkin olla vain yksi maakunta, vaikkapa Itä-Suomen maakunta, ja vain yksi hyvinvointialue. Myös kuntien määrässä on karsittavaa. Uutta tasapainoa on haettava kuntaliitosten alueilla, joissa entisten kuntien tilalle on vakiintumassa ”pitäjiä” kevyine rakenteineen.
Edessä on myös rakennetun ympäristön ja sen palvelujen sopeuttamista ja uudelleen mitoittamista, purkamistakin. Resurssit, aluekehitystyökalut ja infrastruktuuri olisi saatava nykyistä tehokkaammin ja kestävämmin tukemaan sopeuttamista ja uutta kasvua.
Visiointityön yhteydessä olisi ensiarvoisen tärkeää kertoa käytännönläheisin esimerkein, mitä aluekehityksen sopeuttaminen kestävän elinvoimaisuuden ja uudenlaisen kasvun perustaksi tarkoittaa. Mikä muuttuu? Mitä hyvää ja huonoa muutoksessa on nykytilanteeseen verrattuna ja verrattuna siihen, jos mitään ei tehdä?
Itä-Suomen rakenteellinen uudistaminen on välttämätöntä ja sen tulee olla myös visiointityön tavoite. Olemalla uusiutuvien alueiden kärjessä Itä-Suomi voi näyttää mallia myös muulle Suomelle.
Jarmo Vauhkonen
Mikkeli
Aulis Tynkkynen
Loviisa ja Savonlinna