Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kantasataman rikas historia on unohdettu

Kansallismuseo ilmoitti kielteisen kannan Kotkan museolaivojen siirtoon asiakaspalautteen, kustannusten ja kaupunkikuvan näkökulmasta.

Lausunto on vastaus 26 allekirjoittaneen esitykseen siitä, että museolaivat siirrettäisiin paremmin näkyviin Vellamon takaa. Siirtovetoomuksen oli allekirjoittanut joukko Vellamon ja museolaivojen asiantuntijoita ympäri Suomen. Tässä joukossa oli myös kansainvälisiä vastaavan tyylisten alueiden kokonaisasiantuntijoita. Heidän mukaan rosoisuuden säilyttäminen uudisrakenteiden joukossa on tärkeä.

Museon palaute esitykseen taas näkee, että jo nykyinen laivojen sijoitus tukee Kotkan kaupunkikuvaa, merellistä identiteettiä ja Merimuseon toimintaa. Kansainvälinen taho tarkastelee asiaa suomalaisia laajemmin. Näkökantojen erilaisuus ei ole suuri? Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä.

Yhteistä molemmille osapuolille on se, että he ovat unohtaneet Kantasataman rikkaan historian. Tätä vajetta olen yrittänyt paikata audiovisuaalisella näyttelyllä "Siunauksena Satamaperkele". Satama on kaupungin sydän ja sielu, joka synnytti Kotka-nimisen kaupungin sataman jalansijoille ja Kotkan satamasta kumpuavan identiteetin.

Hämmentävää on, että Kantasatama mielletään julkisuuden alttarilla ilman kritiikkiä merelliseksi alueeksi, vaikka se itse asiassa muistuttaa vahvasti möljää kaijoineen ja rautateineen. Kantasatamaa markkinoidaan myös merellisenä kohteena tavoitteena unohtaa ja vieroittaa mielikuva Kotka-nimisestä satamakaupungista. Merellisyys sopii itse asiassa huonosti Kantasatamaan, mutta hyvin Katariinan meripuistoon.

Nähtäväksi jää, löytyykö Kantasatamasta asiantuntijoiden peräänkuuluttamaa rosoisuutta sen jälkeen, kun kaijoille on rustattu puistot. Tehdään niin tai näin, niin Kotkan Ruusu kukoistaa vuosisadasta toiseen, sillä sen juuret versovat kivisiltä laitureilta, ja siksi se on kuolematon.

Carl-Gustav Walldén, Kotka