Viikko sitten kuulin tekoälystä, joka toimii yllättävän moitteetta suomen kielellä ja pystyy tuottamaan liki virheetöntä tekstiä. Tällainen tekoäly olisi oitis testattava. Taustalla oli kaksi motivaatiotekijää: silkka uteliaisuuteni uutta teknologiaa kohtaan ja pohdintani päätoimittajana siitä, millä tavalla tekoäly voisi olla uhkaksi tai hyödyksi toimittajien työssä.
Voisiko tekoäly uppoutua yksin filosofiseen dialogiin itsensä kanssa tai pystyä vastaamaan hankaliin luonnontieteellisiin kysymyksiin? Kyllä se pystyi, vieläpä omat vajavaisuutensa avoimesti myöntäen.
Ällistyksestä toivuttuani ja nautittuani hetken kotisohvalla tekoälyn avulla luodusta väittelystä Trumpin ja Aristoteleen välillä, huomasin pian sellaisiakin puutteita, joiden ylittäminen on tekoälylle vaikeaa. Chat GPT:n luoma teksti etenee johdonmukaisesti, mutta siitä puuttuvat pohdinnat ja päätelmät, tiedon suhteuttaminen aikaan, paikkaan tai kulttuuriin, konkreettisia ajankohtaisia esimerkkejä ja oma kokemuksellisuus, arvottamista. Sellaisia asioita, joita me ihmiset mielellämme luemme toistemme kasvoilta tai äänensävyistä silloin, kun keskustelemme toistemme kanssa kasvokkain.
Mitä on avoin, puolueeton ja oikeudenmukainen data? Ei ole vähäpätöistä pohtia mihin oikeudenmukaisuutta ja kokemusta tasa-arvosta lopulta tarvitaan – yhteiskuntarauhaan.
Tekoäly kertoi kysyttäessä olevansa niin viisas kuin data, jonka avulla se on rakennettu. Aivan totta. Kaikessa tiedon mittaamisessa on vähintään kaksi tasoa: mittaustulosten tarkastelu ja syvällisempi pohtiminen siitä, mitä mitataan ja mihin asetetuilla tavoitteilla pyritään. Jälkimmäinen avaa pahimmillaan ovet tyrannialle.
Mitä on avoin, puolueeton ja oikeudenmukainen data? Kun tekoälyltä kysyy mitä on oikeudenmukaisuus, vastaus on pitkällinen kuvaus. Jos siihen on uskominen, useimmissa maailman valtioissa oikeudenmukaisuus ei toteudu, ei edes länsimaissa. Kuulostaa realistiselta. Ei ole vähäpätöistä pohtia mihin oikeudenmukaisuutta ja kokemusta tasa-arvosta lopulta tarvitaan. Vastaus löytyy pitkällisen vastauksen lopusta. Yhteiskuntarauhaan. Pohjoismaissa tässä on onnistuttu kelpoisesti – ilman tekoälyä. Herää ajatus, voisiko tekoälyn avulla pohjoismaisesta mallista kuitenkin tehdä helpompaa vienituotetta muualle maailmaan.
Knoppitiedon jakamisen voi siis koneistaa helposti, mutta mielikuvitusta tuskin voisi alistaa tekoälylle. Voisiko kokonaisen romaanin kirjoittaa tekoälyn avulla? Osittain, varmasti. Romaanin rakenne ja juoni olisi varmasti helppo standardisoida, samoin kuin tunnistamme mediasta tietyllä logiikalla tuotettuja TV-sarjoja tai juttutyyppejä. Selkeät mallit tuovat tehokkuutta ja vapauttavat aikaa yksilölliselle ajattelulle. Pyyntö kirjoittaa hieman mutkikkaampi runo johti moukkamaiseen lopputulokseen. Tekoäly ei osaa olla loukkaamatta tai pyytää sitä anteeksi.
En voi suositella tilaamaan juhlapuhetta tekoälyltä tai pyytämään sitä laatimaan rakkausrunoa rakastetulle. Lupaan, että tulos on todennäköisesti kiusallinen tai voi herättää hämmennystä siitä, kuka tekstin todella on kirjoittanut. Tärkeintä on olla oma itsensä. Harvoin yleisössäkään on tekoälyllä varustettuja kuulijoita, vaan ihmisiä omine tunteineen ja vajavaisuuksineen, myös ajattelussaan.
Yksilötasolla pahinta olisi, jos tekoäly veisi tilaa hiljaisilta, keskeneräisiltä ja sinnikkäiltä pohdinnoilta. Aivot tarvitsevat ärsykkeitä, pinnistelyä ja aktiivista käyttöä. Sain tekoälyltä vastauksen tähänkin: tekoäly ei korvaa ihmistä. Se toimii vain apuna, jotta ihminen selviäisi nopeammin ja tehokkaammin tietyistä tehtävistä. Eli sen voi ajatella säästävän aikaa hieman samaan tapaan kuin Google aikoinaan, jos asiaa tarkastellaan digitalisaation tuomien hyötyjen kannalta. Samaan hengenvetoon on todettava, että hakukoneet ovat mullistaneet tiedon hankinnan, tuottamisen ja jakamisen.
Jouluviikolla kiireen ja sähkön säästötalkoiden keskellä on ennemmin syytä miettiä mistä voi tinkiä, kuinka tärkeää on tehokkuus tai briljeeraaminen. Tekoäly ei onneksi korvaa läsnäoloa.
Kirjoittaja on Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja.