Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Syrjäytyminen on suuri kansallinen riski

Suomessa elää noin 800 000 ihmistä syrjäytymisriskissä ja suuri osa minimitoimeentulorajan alapuolella. Asiantuntijoiden mukaan syrjäytymisen arvioidaan olevan suurin yksittäinen kansallinen turvallisuusriski yhteiskunnalle. Yhteiskunnasta syrjäytyminen ja syrjäyttäminen on lisääntynyt tuntuvasti vuosien kuluessa. Syrjäytymisestä aiheutuvat kustannukset ovat jatkuvassa voimakkaassa kasvussa. Tähän kasvuun kuuluu viranomaistoiminta ja terveydenhoito, sekä myös sosiaalihuolto. Muukin epäsosiaalinen toiminta näkyy monissa asuinympäristöissä ja monissa hallitsemattomissa kustannuksissa.

Syrjäytyminen on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy erityisesti koulupudokkaiden määrän kasvuna, väkivaltarikostilastoissa ja päihdeongelmien lisääntymisenä sekä yksinäisyytenä. Mielenterveysongelmista puhumattakaan. Syrjäytymisessä on nähtävissä yhä suurempaa yhteiskunnan kahtiajakautumista, jolloin osa ihmisiä voi kestävästi todella huonosti.

Syrjäytyminen voi tulla esille erilaisena yhteiskunnan ääri-ilmiöiden lisääntymisenä, kuten esimerkiksi Britanniassa , Ranskassa tai Ruotsissa on nähty. Ihmisten pahoinvointi johtuu muun muassa taloudellisista vaikeuksista, sekä sen vuoksi esimerkiksi perheissä esiintyvistä toimeentulon ongelmista ja monista muista lieveilmiöistä, joissa usein monenlaiset päihteet näyttelevät suurta osaa.

Viranomaisilla on hyvin vähän keinoja ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja puuttua ongelmiin. Vakaviin ongelmiin johtaneet syyt ovat muualla kuin viranomaistoiminnassa. Todelliset syyt ovat hallinnon epäonnistuneessa sosiaalipolitiikassa. Syrjäytyminen on pahimmillaan koko elämän mittainen tragedia, mutta myös vakava ja kestävä kansantaloudellinen kysymys.

Se mitä useat hallitukset ovat säästäneet leikkaamalla heikoimmilta, maksaakin nyt monin verroin enemmän! Sosiaalipolitiikan osaaminen on kadoksissa. Herää väkisin kysymys: ovatko päättäjät oikeasti kovinkaan viisaita? Toinen kysymys on: muuttaako eduskuntavaalit mitään, vai jatkuuko samanlainen syrjäyttävä sosiaalipolitiikka edelleen?

Alpo Jäppinen

Kotka