Olen ollut tekemisissä eri tavoin lastensuojelun toimintaan joutuneiden ihmisten kanssa. Ihmeekseni olen saanut huomata, miten eri tavoin lapsia ja perheitä kohdellaan riippuen siitä, mikä kaupunki tai sijaisperhe on kyseessä. Perheiden kohtelu riippuu paljolti myös siitä, mikä yksityinen toimija on takana. Lapsihan tarvitsee tukea, turvaa ja hellyyttä joutuessaan tilanteeseen, missä vanhempien voimavarat lapsesta huolehtimiseen joutuvat koetukselle.
Lastensuojelun tarkoituksen pitäisi olla myös perheitä tukevaa ja arvostavaa toimintaa. Onkin olemassa rakastavia ja ymmärtäviä sijaisperheitä, jotka hoitavat lasta sydämellään. On sijaisperheitä, jotka huolehtivat sosiaalityöntekijän kanssa siitä, että lapsi saa tavata riittävästi vanhempiaan ja muita läheisiään. Näinhän sen pitäisi olla. Inhimillistä ja perheitä tukevaa toimintaa.
Mutta. Olen saanut kuulla liian paljon epäasiallista kohtelua saaneilta perheiltä, miten heitä ja heidän lapsiaan on kohdeltu. Lapset eivät esimerkiksi ole saaneet tavata läheisiään, tai he ovat saaneet tavata heitä vain muutaman tunnin kerrallaan ja tapaamisten väli on saattanut olla kuukausia. Voiko lastensuojelun toiminnan tarkoituksena olla se, että lapset kiinnitetään sijaisperheeseen tai laitokseen mihin lapset ovat joutuneet? Silloin lapset vieraannutetaan läheisistään ja täysi-ikäiseksi tultuaan lapset eivät tiedä juuriaan. Osasta huostaanotetuista lapsista tulee juurettomia heidän menettäessään yhteyden sukuunsa. Toimiiko lastensuojelu silloin oikein, kun se vieraannuttaa lapset läheisistään? Vieraannuttamisesta pitäisi saada sanktiot.
Kun perheiden ongelmiin ei puututa eikä perheitä tueta, on hyvä syy pitää lapset huostaanotettuina. Vanhemmille ei kerrota mistä he voisivat saada apua ongelmiinsa, vaan heidät jätetään yksin. Vai onko vanhemmille apua tarjolla? Vanhemmat voisivat tarvita esimerkiksi kotiapua, mutta onko se kaikkialla maassamme mahdollista? Maamme lastensuojelun toiminnan tarkoitus ei voi olla se, että etsimme näitä apua tarvitsevia lapsia, jotta perhekodit ja muut lapsia hoitavat tahot voisivat toimia. Lastensuojelun perimmäisenä tarkoituksena pitäisi olla lasten palauttaminen koteihinsa tai läheisten hoiviin. Lastensuojelu siis hoitaa lapsia, mutta ei tue perheitä.
Elämme suurten muutosten aikaa. Toivon koko sydämestäni, että muutos lastensuojelun toimissa ulottuisi myös koko yhteiskuntajärjestelmämme ytimeen: lapsistamme ja heidän perheistä välittämiseen. Kun perheet voivat hyvin, voimme kaikki silloin paremmin.
Birgitta Wulf
Kerava