Lenin-patsas on herättänyt tunteita Kotkassa yli neljän vuosikymmenen ajan, ja ajattelin vielä muutama vuosi sitten, ettei Lenin-patsaasta kuultaisi moneen vuoteen. Sen kohtalosta oli juuri käyty kipakkaa keskustelua Kymen Sanomien mielipidesivuilla.
Olin väärässä. Tänä vuonna patsas joutui jälleen kiistakapulaksi.
Patsaan tarina kytkeytyy 1970-lukuun ja herkkiin suhteisiin Neuvostoliittoon. Kotkan kaupunki sai patsaan lahjana Neuvostoliitolta vuonna 1979. Veistoksen teki virolainen kuvataiteilija Matti Varik, ja sen lahjoitti Kotkalle ystävyyskaupunki Tallinna.
Kansainvälisessä politiikassa saapui aika, jolloin Lenin-patsaskaan ei ollut riittävän painava pysyäkseen paikoillaan katukuvassa.
Aikoinaan 1970-luvun lopulla patsaan saapumista Kotkaan ei vastustettu. Sitä varten oli perustettu oma puistokin, Lenininpuisto. Myöhemmin samalle aukiolle sijoitettiin puolalaisen taiteilijan Krzysztof M. Bednarskin teos, Leninin puuttuva käsivarsi. Veistos täydensi Varikin veistämää patsasta, jolta puuttui toinen käsivarsi. Tietystä kulmasta tarkasteltuna teokset näyttivät yhtenäiseltä patsaalta, ja ne herättivät monenlaisia ajatuksia niin puolesta kuin vastaan, kuten taiteen kuuluukin.
Useissa Euroopan maissa Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen on siirretty neuvostojohtajien ja Neuvostoliiton tai Venäjän lahjoittamia taideteoksia pois katukuvasta. Näin kävi nyt myös Lenininpuiston teoksille. Tämäkin kertoo omasta ajastamme.
Lenin-patsas on ollut Kotkan katukuvassa vuosikymmeniä, ja valtaosalla kaupunkilaisista on ollut teokseen arkinen suhde kuten muihinkin kaupungin lukuisiin patsaisiin. Moni ei ole kiinnittänyt siihen koskaan mitään huomiota. Lenin-patsas on kuitenkin aika ajoin herättänyt suuriakin tunteita, niin valtuustossa kuin Kymen Sanomien mielipidesivullakin. Patsaan poistamista on vaadittu vuosien saatossa useilla kuntalais- ja valtuustoaloitteella.
Keväällä keskustelu kärjistyi jälleen, osin kansainvälis-poliittisen tilanteen takia ja osin kenties siksi, että Turun kaupunki päätti siirtää oman rintakuvansa Leninistä kaupungin museopalveluiden säilytystiloihin teoksen herätettyä niin paljon kritiikkiä. Kotkassa herättiin pohtimaan sitä, mikä näinä aikoina olisi korrektia. Neuvostojohtajaa esittävä patsas alkoi kerätä yhä enemmän kritiikkiä ja keskustelu teoksen ympärillä alkoi kuumentua. Turun tapaan myös Kotkan kaupunginvaltuusto äänesti sen puolesta, että Lenin-patsas siirrettäisiin museokokoelmiin. Samaa toivoivat Kymen Sanomien lukijat keväällä tehdyssä verkkokyselyssä.
Lenin-patsas ja sen ympäristö on tarjonnut vuosien saatossa symbolisen paikan erilaisille pohdinnoille historiasta. Tänä vuonna patsas alkoi jo kerätä valtakunnallista huomiota. Suomen viimeisen Lenin-patsaan arvo ei kuitenkaan ollut sellainen, jolla kaupunki olisi halunnut markkinoida itseään näinä aikoina. Vuosia kestänyt, aika ajoin tuliseksikin tuoksahtanut väittely tuli lakipisteeseensä. Patsas joutui taipumaan. Kansainvälisessä politiikassa saapui aika, jolloin vuosikymmeniä sinnitellyt Lenin-patsaskaan ei ollut riittävän painava pysyäkseen paikoillaan katukuvassa.
Kirjoittaja on Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja.