Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Hallitus lisää ruotsin kielen opetusta – riittääkö se nykymaailmassa?

Syksyn budjettiriihessä päätetty yhden vuosiviikkotunnin lisäys perusopetuksen B1-kieleen luokka-asteilla 6–9 oli hallitukselle pelkkä läpihuutojuttu. Eihän vuosittainen ruotsin lisäoppitunnin hinta, miljoona euroa suunnitteluvaiheessa ja kymmenen miljoonaa vuositasolla, opetusministeriön budjettia mihinkään kaada. Mutta onko tässä koko totuus?

Ruotsin oppituntien lisäys syksystä 2024 alkaen on nykytilanteessa perusteltua. Sillä paikataan puutteita, joita vuonna 2016 toteutettu B1-kielen varhentaminen 6. luokalta alkavaksi on aiheuttanut. Varhentamisella tavoiteltiin lisää motivaatiota ruotsin opiskeluun ja siten parempia oppimistuloksia. Tämä ei toteutunut, vaan tulos oli useimmissa kunnissa päinvastainen.

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson hehkutti ruotsin kielen opetuksen lisäämistä perusasteella ”läpimurtona”. Vaatimus ruotsin ylioppilaskirjoituksen palauttamisesta pakolliseksi nousee taas esille, eikä jää ainoaksi vaatimukseksi. Puolue on jo varautunut tuomaan kevään vaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluihin lukuisia uusia kieli- ja koulutuspoliittisia avauksia. Sen 12-kohtainen vaatimuslista voi yllättää.

Opetusministeri Li Andersson kommentoi budjettiriihen päätöstä esittämällä huolensa kansallisen kielivarantomme kaventumisesta: ”Vieraita kieliä opiskellaan vähemmän, ja toista kotimaista kieltä kirjoitetaan vähemmän ylioppilaskirjoituksissa.”

Korjausliikkeenä epäkohtiin ministeri tarjoaa faktana vanhaa kliseetä: ”Koska Suomi on kaksikielinen maa, on perusteltua, että kaikki opiskelevat toista kansalliskieltä”. Tosiasioiden valossa aikamoinen riman alitus!

Nykyisen kansalliskielistrategian sijasta Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen kielipoliittisen ohjelman. Tavoitteena tulee olla laaja monikielisyys, joka hyödyntää myös maahanmuuttajakielten potentiaalin.

Hankkeen rahoittamiseen voidaan osoittaa ainakin ne miljardi euroa, jotka vuosittain käytetään pelkästään pakollisen ruotsin opetukseen. Tällä rahalla maamme jokainen kunta pystyisi tarjoamaan kielivalikoiman, joka kattaa Euroopan viisi valtakieltä ja ruotsin valinnaisina aineina. Kielten opetuksen hajauttaminen korjaisi kansallisen kielivajeen noin 10 vuodessa. Myös ruotsin kielen osalta!

Budjettiriihen päätös lisäpanostuksesta ruotsin kieleen on oiva haaste kaikille puolueille terävöittää kieli- ja koulutuspoliittista ohjelmaansa. Puolueiden tulee myös rohkaista kannattajiaan asiapohjaiseen kansalaiskeskusteluun koulutuksesta.

Asioiden tarkastelu tosiasioiden pohjalta on omiaan ohjaamaan päättäjiä tarkistamaan koulutusta koskevaa lainsäädäntöä niin, että se saadaan vastaamaan liberaalin demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatetta, oikeudenmukaisuutta.

Paul Betcke

Entinen kieltenopettaja, Hämeenlinna