Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Päätoimittajalta Villapaitaa päälle ja talkoisiin! – Energian säästäminen ei ole mitään surkeaa kitkuttelua

Meitä eurooppalaisia on patisteltu säästämään energiakuluissa. Aivan oikein. Kahdesti ei tarvitse käskeä, sillä inflaatio on jo käynyt nykimässä lompakonnyörejä.

Suomalaiset kuluttavat luonnonvaroja melko surutta, enemmän kuin mitä ympäristö kestäisi. Meillä on kuitenkin niin lyhyt aika sota- ja pulavuosista, että nykysukupolvet taitaisivat järkevän kitsastelun jalon taidon ja osaisivat valjastaa tutut opit hyötykäyttöön, jos tahtoa löytyisi. Marjat ja sienet löytyvät metsästä, saunoa voi yhdessä porukalla, jotkut taitavat jopa lihan pyytämisen itse. Villasukat lämmittävät ja polkupyörällä voi taittaa lyhyemmät matkat. Pyöräilyhän on suorastaan ryhdikkään isänmaallinen tapa liikkua näinä aikoina verrattuna bensatankilla ramppaamiseen.

Monet arjen säästövinkit voivat olla kyseenalaisia, mutta energiasta kannattaa säästää aina. Kun syksy alkaa ja talvi lähestyy, ei ole mitään syytä hipsiä kotona T-paita päällä. Huoneilman lämpötilan laskeminen 21 asteeseen tai alle tuo tutkitusti merkittäviä säästöjä.

Samaan aikaan valtiovalta on huolestunut kuluttajien luottamuksesta omaan talouteensa. Tilastokeskuksen mukaan luottamus oli ennätysalhaalla heinäkuussa, alhaisimmillaan koko mittaushistorian aikana sitten vuoden 1995. Poliitikot ovat heläytelleet kaikenkirjavia ehdotuksia bensaveron laskemisesta ansiotuloverotuksen laajamittaiseen keventämiseen. Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) väläytti tällä viikolla mahdollisuudesta maksaa lapsilisät tuplana loppuvuonna. Yllättävän kehno idea, jos tavoitteena on suitsia inflaatiota. Meitä lapsiperheellisiä on monenlaisia. Epävarmoina aikoina valtion tuki pitäisi ohjata kaikkein eniten apua tarvitseville. Pahimmillaan tuki heikentäisi suhteellisesti niiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden tilannetta, jotka menettäisivät muita tuen muotoja.

Yksilötasolla hyvä kansallinen kilpailukyky tarkoittaa usein sopivan kriittistä ahkeruutta, avoimuutta ja kykyä tarvittaessa tinkiä omista henkilökohtaisista eduista yhteisen hyvän eduksi.

Hintojen nousu herättää aina huolta oman talouden kestokyvystä. Tilastokeskuksen mukaan moni epäröi erityisesti uuden asunnon tai auton ostamista, näitä kotitalouksien tyypillisiä suurimpia investointeja. Epävarmuuden keskellä kaksi asiaa on selvää: kilpailukykyä tulee kohentaa ja sähköä kannattaa säästää. Kestävä talouskasvu edellyttää myös ajattelutavan muutoksia.

Monilla menee ensimmäinen puolikas elämästä tai koko maallinen matka taisteluun henkilökohtaisen varallisuuden kasvattamisesta. Vaurastuminen voi turvallisuuden ja vapauden tunteen lisäksi olla taakka. Omistaminen tuo myös huolta. Tämän paineen jokainen keski-ikään ehtinyt asuntovelallinen tunnistaa, sijoittajat vielä tuntuvammin. Sitä paitsi taistelu on loputon: aina jollain on enemmän.

Ajattelutavan muutos kohti kestävämpää talouskasvua vaatii joskus konkreettistakin jumppaa. Olemme tottuneet pyrkimykseen omistaa tavaraa, lääniä ja arvopapereita.

Yksinkertainen esimerkki vastakkaisesta on kaupunkipyörät. Kaupunkipyörän selässä saa tuntea mainiota riippumattomuutta pakkomielteestä omistaa. On riemullista tuntea se erityinen liikkumisen tuoma vapaudentunne, kun alla on päästötön kulkupeli, johon ei liity omistamisen raskauttamaa painolastia. Silloin huomaa polkevansa eteenpäin vanhan ja uuden ajan välissä.

Valitettavasti yhteiskäytössä olevat sähköpotkulaudat eivät kelpaa tässä esimerkiksi. Niiden holtittoman käytön lisääntymisestä on seurannut kaupungeissa vähän hyvää – kaikki kehitys ei vie yhteiskuntaa eteenpäin, vaikka liikkuminen näennäisesti helpottuisikin.

Sillä aikaa, kun ekonomistit ja poliitikot pyörittelevät hankalia käsitteitä ja puhuvat kansantaloudesta ja budjettiriihestä, voi aina tehdä viisaita arjen päätöksiä energiatalkoissa, nojata perinteisiin suomalaisiin hyveisiin ja antaa yritysjohtajien ja innovaattoreiden hakea kasvua ja tehdä uusia keksintöjä, patentteja ja tuotekehitystä.

Yksilötasolla hyvä kansallinen kilpailukyky tarkoittaa usein sopivan kriittistä ahkeruutta, avoimuutta ja kykyä tarvittaessa tinkiä omista henkilökohtaisista eduista yhteisen hyvän eduksi. Kaikki näistä ovat tavoiteltavia ja ajankohtaisia asioita, vuosikymmenestä toiseen.

Kirjoittaja on Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja.