Päätoimittajalta Raha, painostus ja valta – Miksi Kymen Sanomat näytti Meripäivien avajaisparaatin vain tilaajille?

Kotkan Meripäivien karnevaalitunnelma on ollut katossa ja monella lompakonnyörit löyhällä. Hyvä, sillä nyt päästäänkin puhumaan rahasta.

Ensinnäkin, aina joku valittaa minkä tahansa tilaisuuden järjestelyjä ja pohtii, onko saanut rahalleen vastinetta, mutta sanalla sanoen ja hei, pienellä huumorillakin, nämä ovat olleet koronasta johtuen parhaat Meripäivät muutamaan vuoteen – omalla kohdallani jopa yhdet parhaimmista. Se on kiinni myös siitä, millaisia kohtaamisia Meripäivät tarjoaa ja miten uutistyö toimituksessamme sujuu.

Tänä vuonna päätimme toteuttaa komean avajaisparaatilähetyksen. Videon tuottaminen maksoi. Mutta ensin hieman rahasta, vallasta ja painostuksesta.

Uutisissa on kohuttu heinäkuun lopulla siitä, miten liki naapuripitäjän lehti Loviisan Sanomat on kohdannut rahalla painostamista. Lehti julkaisi uutisen paikallisen K-kauppiaan hinnoitteluongelmista, ja kauppias päätti vetää ilmoituksensa lehdestä sen jälkeen, kun lehti ei suostunut olemaan julkaisematta uutista. Nyt negatiivista julkisuutta kaupalle vasta onkin riittänyt ja Keskon yritys- ja viestintäjohdolle töitä.

Sääli kuluttajille, kauppiaalle ja toki lehdellekin. On ikävää menettää hyviä mainostajia, mutta toisaalta journalismi ja paikallinen media nojaavat yhä enemmän tilaajilta saataviin tuloihin. Päättäjien, kauppiaiden, urheiluseurojen tai kulttuurilaitosten miellyttäminen ei ole lehden ensisijainen tehtävä.

Meidän tehtävämme on palvella tilaajia. Siihen uutistyön uskottavuus ja kannattavuus nojaa.

Journalisteja ei yleensä kiinnosta lainkaan kuka on lehden suurin ilmoittaja. Toimitus tekee omaa työtään ja mediamyynti täysin omaansa.

Aika ajoin ulkopuoliset pyrkivät ohjaamaan toimituksen työtä, tahallisesti tai tahattomasti. On yrittäjiä, jotka kertovat etteivät halua ilmoittaa paikallisessa lehdessä, koska heidän yrityksensä on joskus saanut osakseen epäedullista julkisuutta. Syystä, liki aina, eikä uutisointi ole ollut negatiivista vaan rehellistä ja asiallista. On kulttuurilaitoksia, jotka kertovat kuinka paljon he maksavat vuodessa ilmoituksista – ja sitten me vietävät emme toimituksessa tee heistä riittävästi uutisia. On tilaajia, jotka uhkaavat tilausperuutuksilla, jos emme tee tietynlaisia uutisia tietynlaisista aiheista.

Tilaajat voivat nukkua yönsä rauhassa: meillä ei ole toimituksessa omaa agendaa. Me seuraamme analytiikkaa ja pohdimme jatkuvasti, mitä tilaajat meiltä haluavat. Siihen tuotteen vetovoimakin perustuu. Entisaikaan ei ollut yhtä tehokkaita keinoja mitata tilaajien kiinnostusta kuin nyt on. Ympäri vuorokauden.

Suoraan sanottuna journalisteja ei yleensä kiinnosta lainkaan, kuka on lehden suurin ilmoittaja. Useimmat eivät edes tiedä sitä. Toimitus tekee omaa työtään ja mediamyynti täysin omaansa. Tilaajapalautteen otamme aina ilolla vastaan ja keskustelemme siitä. Toimitustyötä kehitetään jatkuvasti sen mukaan, mikä tilaajille on tärkeää, on kyse sitten sää- ja tv-sivuista tai uutissisällöistä.

Tilaajissakin on joukkoja, joilla on oma agendansa. Vasemmalla soimataan, kun jotain tärkeää puuttuu, oikealla soimataan, jos talouselämän merkittävistä virstanpylväistä ei uutisoida. Herkkänahkainen toimitusjohtaja vaatii oikaisua, vaikka jutussa ei olisi asiavirhettä, ja tavallisen haastateltavan mielestä valokuva ei ollutkaan sellainen, jossa hän olisi ollut parhaalla mahdollisella tavalla edukseen.

Toistan. Meidän tehtävämme on palvella lukijoitamme ja toimia alan eettisen ohjeiden mukaisesti. Asiavirheet korjaamme, mutta toimituksellista päätäntävaltaa emme luovuta toimituksen ulkopuolisille.

Tarjoamme tilaajillemme välillä jotain aivan erityistä. Yksi esimerkki tästä oli Hamina Tattoon ja Meripäivien avajaisparaatien taltiointi. Panostimme komeisiin reaaliaikaisiin lähetyksiin verkossa. Kameraa oli maalla, ilmassa ja melkein merelläkin; oli videota yleisöstä, osallistujista ja kaupungista, kameraa jalustalla ja droonia kaupungin yllä ja kaiken kukkuraksi oma toimittaja paikan päällä juontamassa tilaisuutta.

Saimme paljon kiittävää palautetta tilaajiltamme, mikä lämmitti kovasti mieltä. Juuri tilaajien pitäminen tyytyväisinä on tavoitteemme.

Kuitenkin aina löytyy niitä, jotka harmittelevat sitä, ettei lähetys ollut maksuton kaikille. Yleisradiokin oli kuulemma vienyt yhden kameran kaupungille ja näytti paraatin ilmaiseksi.

Tämä on omituinen väite, joka toistuu keskustelupalstoilla. Yksikään vakiintunut media Suomessa ei tarjoa sisältöjään ilmaiseksi verkossa.

Jos yli 18-vuotias tienaa reilut 21 000 euroa vuodessa tai saa esimerkiksi reilut 20 500 euroa eläkettä, Ylelle pitää maksaa valtion verotuksen kautta 163 euroa vuodessa, eli käytännössä joka kuukausi 13,58 euroa. Se ei ole mikään erityisen pieni summa. Tätä kuluttajan kuukausimaksua muistuttavaa menoerää ei mainita Ylen verkkosivuilla, kun siellä surffailee. Sisällöt eivät ole ilmaisia, vaikka Ylen verkkosivuille pääseekin kuka tahansa maksutta.

Muutama euro enemmän, niin saa lukea rajattomasti Kymen Sanomien sisältöjä verkossa. Uutiset tehdään Kotkassa ja Haminassa, ja meillä jokainen pennin lati halutaan toimituksessa ohjata mahdollisimman tehokkaasti laadukkaisiin paikallisiin sisältöihin.

Kiitos tilaajillemme uskollisuudesta tilata sanomalehteä ja lukea sisältöjämme verkossa. Näin meillä on oma paikallinen media. Ilman paikallista maakuntalehteä myönteisiä seutu-uutisia ei olisi tarjolla päivittäin, eikä kaupunkilaisia koskettavista epäkohdista uutisoitaisi viikon jokaisena päivänä.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka