Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Kristinusko kulttuurimme kahleena

Suomalaisuudesta ja suomalaisesta kulttuurista kannattaa puhua varovasti. ”Perisuomalaisuus” paljastuu pian lainaksi. Onko astiankuivauskaappi ainut oma? Kuka muistaa sen, että Suomi tarkoitti ensin Turun seutua, muu oli Hämettä, Savoa ja niin edelleen?

Yksi harhakuva on, että kristinusko kuuluu suomalaiseen kulttuuriperintöön. Se on sysätty tänne voimapolitiikalla Roomasta Ruotsin kautta. Itäistä siinä ovat muun muassa sanat pappi, risti ja pakana.

Vanhempaa on lappalaisuus. Sanasta tuli ”poliittisesti epäkorrekti”, ja sen korvasi saamelaisuus. Kirkon on kuvattu tuhonneen suomalaistamisen etulinjassa saamelaisten pyhiä paikkoja, uskomuksia ja nimiä.

Juha Hurme kertoo Finlandia-voittaja Niemessä, että Lutherin oppilas Agricola listasi hämäläiset ja karjalaiset epäjumalat varoituksina. Kalevala-mitan korvasi kalikkasäe: ”Niin itse Jumalan Poika Kristus, kuin on jokaitsen valgistus, ompi meidän turva ja tukija, ohoh, kristillinen lukija!”

Ei ole täyssuomalainen Kalevalakaan, mutta paljon Raamattua suomalaisempi. Ankara luterilaisuus tappoi kansanrunokulttuurin Agricolasta alkaen. Hurme jatkoi: ”Pappien vainoama kulttuuri hiipui rintamailla. Jotakin jäi raukoille rajoille: Viena, Inkeri, Takahikiä, Vermlannin metsä.”

Professori August Ahlqvist lyttäsi Kiven Seitsemän veljestä myös ”pakananuuden, moraalittomuuden ja jumalattomuuden” takia. Jumalanpilkka pilkotti kristillisten silmälasien läpi.

Oboisti Aale Lindgren kasvoi lastenkodissa, jossa uskontoa taottiin päihin. Kevyt musiikki oli kielletty, iskelmä soi salaa. Aalea kiinnosti sen sijaan Mozartin sinfonia 41. Hän harrasti myös romanikielten vertailua ja oli ylpeästi "mustalainen" eikä poliittisesti korrekti, teennäinen ”romani”.

Kerroin kristillisestä moraalinvartioinnista eli ahdasmielisyydestä, millä kirkko kahlitsi kulttuuria, määräsi sopivuuden rajat. Kotkan Kertun grammari vaikeni rukouspäivinä.

Hannu Eklund

Kotka