Päätoimittajalta Ylellisyys voi ärsyttää – Kotkassa ja Haminassa luksusta on tarjolla jokaiselle

Kymenlaaksossa on jotain, mitä voi kutsua todelliseksi ylellisyydeksi.

Ylellisyys on sellaista, mikä ei ole kaikkien ulottuvilla. Siihen liittyy haaveita ja kateuttakin, jopa paheksuntaa. Ylellisyys nostaa arjen yläpuolelle, ilman sitä voisi vallan hyvin pärjätä. Sillä hetkellä, kun ylellisyys on jokaisen saavutettavissa, se lakkaa olemasta luksusta. Historia on osoittanut kehityskulun vääjäämättömyyden autojen, kahvin, vapaa-ajan tai uusien kännykkämallien suhteen.

Eron huomaa, kun liikkuu Helsingissä, Kotkassa tai Haminassa.

Helsingissä satamalaiturit täyttyvät toinen toistaan komeammista paateista, vesille pukeudutaan siististi, kannella ja venekerhoilla jopa näyttäydytään. Toki vanhat parrat ovat oma lukunsa, rakkaus mereen on läsnä joka satamassa. Mutta veneen omistaminen on luksusta, joka on mahdollista vain osalle. Siihen usein liittyy myös erityinen suhde varallisuuteen.

Veneellä kuljetaan saareen, jonnee tai sitten ollaan onnellisesti jo perillä, kun ankkuri irtoaa. Harvalla on tarvetta pröystäillä. Se on aika kaunista.

Kotkan ja Haminan ympäristössä meri, saaret ja liikkuminen ovat pääasiassa. Veneellä kuljetaan saareen, ihan vain jonnee tai sitten ollaan onnellisesti jo perillä, kun ankkuri irtoaa. Yleistys on tietysti karkea, mutta suhde mereen on arkisen tiivis. Merellä liikkuminen on mahdollista liki jokaiselle. Se vaikuttaa koko seudun veneilykulttuuriin – tai siltä se näin maallikolle näyttää. Siinä se meri on, kaikille läsnä. Harvalla on tarve pröystäillä merellä.

Se on aika kaunista.

Kesän kynnyksellä olen keräillyt viidenkympin viikkoja. En tarkoituksellisesti ja tavoitteellisesti, vaan ennemmin ohimennen. Juossut ja pyöräillyt 50 kilometriä sillä ajatuksella, että vartti juoksua on parempi kuin se, ettei lähde ulos ollenkaan. Kilometrit ovat karttuneet yllättävän helposti: kauppaan on tervekoipinen päässyt pyörälläkin. Polttoainetta on säästynyt, kaurapuuroa kulunut ja ehkä kuntokin on noussut siinä sivussa.

Tällä viikolla olen melonut kajakilla saman matkan. Kotkassa Ruotsinsalmen läpi, Kuutsalon ympäri, muinaismuistolain suojaamien vesialueiden sivusta, historiaa ja meren aallokkoa pohtien. Haminassa Tervasaaresta Vehkajokea pitkin satumaisissa maisemissa ja viikon lopulla myös Helsingissä isommissakin mainingeissa. Kotkassa yksin historia ja meri tarjoavat ainutlaatuisen yhdistelmän, jonka arvoa ei päivittäisten kiireiden ja arkiajatusten keskellä huomaa. Ei ole ihme, että kesällä ulkosaaristoon on tulossa ulkomaisia luksusmatkailijoita tutustumaan paikalliseen historiaan ja luontoon. Voiko tämän kauniimpaa olla kuin meidän saaristossamme kesällä, voisiko kiehtovampaa seutua näinä aikoina löytää kuin aivan Venäjän tuntumasta, mutta turvallisilla vesillä.

Merellä ja saaristossa liikkuminen ovat monen ulkopuolisen silmin ylellisyyttä, harvojen etuoikeus. Siihen liittyy puhtaus, vapaus ja mahdollisuus rauhaan, oikeus omanlaiseen elämään. Mies ja koira sulassa yhteisymmärryksessä nostamassa verkkoja auringonlaskun aikaan, jaettu eväshetki kalliolla merta katsellen, hiljaisuus ja avarat maisemat liikkua.

Ylellisyydestä kannattaa nauttia nyt, kun lomakausi alkaa. Iltaisinkin ehtii pienelle lomalle. Kevyt irrottautuminen laiturista ja työkiireistä on monen haave kesällä ja onneksi myös useimmille siitä haaveileville mahdollista.

Kirjoittaja on Kymen Sanomien vastaava päätoimittaja.