Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Ukraina ja me – kuka muka ei ole sotaa vastaan?

Ehkä tämä Ukrainan sota vaatii hieman enemmän kuin lipun kuvan facen naamakuvaan. Tiedän, onhan se solidaarisuutta sekin. Kuvan nurkkaan sinistä ja keltaista. Ainakin muut tietävät, että olet sotaa vastaan.

Mutta ihan oikeasti – kuka muka ei olisi? Laskeeko Venäjä suomalaisten profiilikuvien lippujen määrän ja lopettaa sillä sodan? Tiedän: solidaarisuus kunniaan, mutta tämä on vain tämän ajan idioottien kirous. Jos et ole heti näkyvästi jotain vastaan, olet automaattisesti sen puolella. Ja siinä on menty jo pitkään metsään.

Ei solidaarisuudessa ole mitään väärää, en minä sitä sano. Päinvastoin. Mutta vanha kansa tiesi ettei itänaapuriin ole ikinä luottaminen. Eikä olekaan. Ei ole koskaan ollut. Ei etenkään sen bisnesmiehiin, ja sellainenhan Vladimir Putin on. Venäjän rahavarojen isoherra.

Olen ymmärtänyt muutamien uutisten perusteella, ettei suurin osa Venäjän kansalaisista halua sotaa. Ainoastaan Putin ja hänen kollegansa haluavat.

Mikäpä sen mukavampi maa elää kuin tuommoinen. Pörssikurssit laskevat kuin lehmän häntä, ja ruplan arvo on kohta kuin pieru Saharassa. Ihmisten ostovoima on pian puolet entisestään, mikä tarkoittaa sitä, että omaisuudesta häviää puolet. Ruoan hinta nousee, korot nousevat.

Venäjä on kuulemma hyvinkin omavarainen. Epäilen hieman. Hyvin voidaan olla omavaraisia, jos kansalle ei anneta mitään, kuten viljaa tai öljyä, kyllä minä sen ymmärrän. Mutta onhan Venäjä rahankin puolesta hyvinvoiva ja omavarainen valtio. Yhtäkään roposta niistä ei vain ole keskiluokalla tai köyhillä. Niillä, jotka voisivat haluta sanoa sanasensa Putinin johtamisesta.

Anteeksi, puhuin ohi suuni. Keskiluokkaahan Venäjällä ei ole, mikä on tietenkin hallitsijoiden etu.

Totta on, että huonolla johtamisella asiat menevät aina ihan päin pyllyä. Firma kuin firma – valtio kuin valtio. Venäjä näyttää siinä meille kaikille taas esimerkkiä.

Erkko Horttanainen, Kotka