Pääkirjoitus | Auttaminen ei vaadi ihmeitä

Ukrainan sota on koskettanut syvästi suomalaisia. Hätää kärsivälle maalle on osoitettu tukea monin eri tavoin esimerkiksi mielenilmauksia järjestämällä tai lähettämällä suoraa rahallista tukea Ukrainaan. Yksi erityinen piirre on yksityisten ihmisten järjestämät tavarakeräykset. Ne syntyivät lähes tyhjästä viime viikonloppuna. Muutamassa päivässä niistä kasvoi lukuisten vapaaehtoisten pyörittämää toimintaa.

Luonnollisesti näin nopealla aikataululla ei synny virallisiin avustusjärjestöihin verrattavaa organisoitua keräystä. Keräyspisteillä on jouduttu improvisoimaan ja muuttamaan suunnitelmia, etsimään uusia tiloja vauhdilla kasvaneelle lahjoitusten määrälle. On silti ilahduttavaa huomata, kuinka toisille entuudestaan tuntemattomatkin ihmiset ovat kyenneet vilpittömään yhteistyöhön. Kriiseillä on tapana yhdistää ihmisiä.

Eikä tällaista lopputulosta saa aikaan ilman lahjoittajia. Hyvin monet ihmiset ovat osallistuneet keräyksiin kukin tavallaan. Tavaraa on kaivettu kodeista ja kaapeista tai käyty muuten hankkimassa Ukrainaan lähetettäväksi. Pienistä lahjoituspuroista syntyy suuri joki, kuten on huomattu. Aivan yhtä tärkeää on myös huolehtia siitä, että apu menee perille. Helppoa konfliktialueelle suuntaaminen ei ole eikä todellakaan vaaratonta.

Kaikki materiaali ei lähde Suomesta. Esimerkiksi vaatteita keräämällä varaudutaan pakolaisten tuloon. Jonkinlaista "avustuspuskuria" on siis valmiiksi.

YK:n viimeisimmän arvion mukaan Ukrainasta on paennut naapurimaihin yli 800 000 ihmistä. Lukema tulee kasvamaan. Toistaiseksi on mahdotonta arvioida, kuinka paljon pakolaisia päätyy Suomeen. Varmaa kuitenkin on, että Suomi EU-maana tekee osansa kriisin hoitamisessa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka