Lukijalta | Kaakkois-Suomen metsänomistajille on tarjolla miljoonakakku

Voiko kakun syödä ja säästää? Normaalitilanteessa vastaus on kaiketi ei.

Metsänomistaja on kuitenkin ainutkertaisessa asemassa. Kakun voi jättää syömättä mausta tinkimättä. Vertauskuvan taustalla on metsien vapaaehtoinen suojelu METSO-ohjelman kautta. Siinä metsänomistajalle maksetaan korvaus, kun monimuotoisuudelle arvokkaat metsäalueet jätetään talouskäytön ulkopuolelle.

Kaakkois-Suomi ja Etelä-Savo nousevat vuosi toisensa jälkeen valtakunnan kärkeen metsien taloudellisen hyödyntämisen mittareilla. Mittareina toimivat hakkuumäärät ja kantorahatulot metsänomistajalle.

Vaikka vapaaehtoiseen suojeluun budjetoidut varat ovat vuosittain olleet jotakuinkin täysmääräisessä käytössä, on aktiivinen kysyntä yllättävän vähäistä. Tämä johtunee osin siitä, että metsänomistajat eivät tunne kaikkia omien metsiensä mahdollisuuksia. Julkinen tuki saatetaan myös kokea hankalaksi hakea.

Monesti oman metsän monimuotohelmet on jätetty omaehtoisesti hakkuiden ulkopuolelle. Tilanne on hieno, mutta metsänomistajan kannalta ei optimaalinen. Suojelu toteutuu ja luontoarvot säilyvät, mutta taloudellinen tuotto jää saamatta.

Kaakkois-Suomen ja Etelä-Savon metsiin on tänäkin vuonna käytettävissä varoja metsien vapaaehtoiseen suojeluun. ELY-keskukset vastaavat pysyvistä ja 20-vuotisista suojelualueista. Metsäkeskus myöntää metsätalouden ympäristötukea 10-vuotiseen suojeluun. Ympäristötuella voi rahoittaa pienialaisiakin kohteita, kun taas METSO-ohjelman muut suojelumuodot tähtäävät suurempiin suojelualueisiin.

Kannustan metsänomistajia olemaan kiinnostuneita omien metsiensä mahdollisuuksista monimuotoisuuden edistämiseksi. Monessa tapauksessa sitä ei tarvitse tehdä omalla kustannuksella.

Suojelumahdollisuus kannattaa ottaa puheeksi oman metsäammattilaisen tai Metsäkeskuksen asiakaspalvelijan kanssa. He tunnistavat arvokkaat kohteet ja tuntevat rahoituksen mekanismit.

Omien metsien mahdollisuuksiin voi tutustua myös Metsään.fi-verkkopalvelussa. Nyrkkisääntönä voi todeta, että jos metsässä ei ole vanhoja hakkuun tai muita ihmistyön jälkiä, voi hyvin olla, että sen ominaispiirteet sopivat suojelun rahalliseen korvaamiseen.

Tuomas Kähö

Asiakkuuspäällikkö

Suomen metsäkeskus, kaakkoinen palvelualue