Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Lukijalta: Koulutuksen kriisi 2021

Olen ollut eläkkeellä vuodesta 1995, mutta kun seurasin Ilta-Sanomien menneen viikon koulukritiikkiä, oli pakko itsekin pohtia, mitä tässä oikein on tapahtunut.

Tein varsinaisen työurani erityiskoulun koulunjohtajana ja rehtorina yli 30 vuoden ajan ja sitä ennen luokan- ja erityisluokanopettajana muutamia vuosia. Kokemukseni on sekä tarkkailuluokan että niin sanotun mukautetun opetuksen luokilta.

Kirjoitin vuonna 1996 Kotkan erityisopetuksen 75-vuotishistoriaan tulevaisuuden näkymistä erityisopetuksessa:

”Näyttää siltä, että tulevaisuudessa integraatio yleisopetuksen ryhmiin lisääntyy taloudellisten edellytysten myötä, joka on ihan oikeaa kehitystä. Mukautetun opetuksen osalta on kuitenkin ilmeistä, että koko ajan kehittyvä erityiskoulu tulee säilyttämään paikkansa oppivelvollisuuskoulun osana.”

Väärin ennustin. Luupäiset ”tasa-arvoideologit” lopettivat hyvin toimineen erityiskoulujärjestelmän ja unohtivat myös ne ”taloudelliset edellytykset”, joita ei koskaan annettu. Onko oppilaitten tasa-arvoinen kohtelu sitä, että kaikki oppivat kaiken samoissa ryhmissä vai pitäisikö osalle oppilaista taata tasa-arvoinen oppiminen erityisopetuksen ammattilaisten ja oppilashuollon yhteistyönä omissa kouluissaan?

Myös erityistä oppimisen tukea tarvitsevilta oppilailta ja heidän vanhemmiltaan pitäisi kysyä miten he aikoinaan kokivat erityiskoulussa ja -luokilla opiskelun. Keväällä 1995 tehtiin kyselytutkimus, jossa suurin osa erityisopetusta saaneiden oppilaitten vanhemmista ja opettajista piti oppilaitten koulutuspalveluja hyvinä tai erittäin hyvinä. Kyllä sen opetusministerikin varmaan arkistojen kätköistä saa. Erityiskoulujen ja -luokkien lakkauttaminen tulee myöhemmin osoittautumaan kalliiksi sekä taloudellisessa että yhteiskunnallisessa mielessä.

Vielä ote Kotkan erityisopetuksen 75-vuotishistoriasta: ”Koulun tulee kehittyä koululaitokselle palveluja tarjoavana konsultoivana yksikkönä, joka auttaa muita peruskouluja oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyssä ja korjaamisessa. Yhteistyön kehittäminen ja tehostaminen muiden peruskoulujen kanssa on siis oleellisen tärkeää”.

Erityiskoulu voisi olla oppilashuollon kanssa paikka, josta neuvoton opettaja voisi saada nopeasti auttavan asiantuntijan vierelleen. Se taas edellyttäisi, että erityiskoulussa opettajat olisivat ns. kokonaistyöajassa kuten rehtorit ovat olleet jo pitkään.

Kouluille tulisi erilaisten valtakunnallisten projektien ja hankkeiden sijasta luoda mahdollisuus kehittää itsenäisesti toimintaansa. Kyllä se osataan ilman että jokainen opetusministeri vuorollaan keksii oman poliittis-ideologisen koulun kehittämishankkeen.

Oppilaan jatko-opintokelpoisuus ja myöhempi elämä ovat tärkeä mittari arvioitaessa koulun kasvatus- ja opetustyötä.

Onnistuminen edellyttää koulun työssä suurta panostusta asioihin, joilla näihin voidaan vaikuttaa.

Suosittelen uusille koulutuspäättäjille luettavaksi Kotkan erityisopetuksen historiaa ”Opintietä ikä kaikki”.

Kauno Hakala

Seniorirehtori

Kotka

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka