Kotka syntyi teollisuuden ja sataman kaupungiksi. Ankkurissa on havainnollisesti näkyvillä kotkalaisten toimeentulon ja työn luonne.
Olen täsmälleen samaa mieltä mielipidesivulle kirjoittaneen Matti Tieahon kanssa (KySa 19.8.), että Ankkurirakennuksen purkaminen on oman historian mitätöintiä. Vielä pahempaa; ilman perusteellista keskustelua sen merkityksestä, läpihuutojuttuna.
Sille suunniteltiin pian sen tyhjentymisen jälkeen monipuolista käyttöä, johon itsekin osallistuin Kotkan taiteilijaseuran silloisena sihteerinä. Hanke kaatui poliittisesti oikean laidan voimin kaavallisiin erimielisyyksiin.
Nyt sille olisi ollut luotettavaksi tunnettu seudullinen ostaja. Miksi ei myyty?
Kaikkiaan näyttää olevan meneillään 1950-luvun arkkitehtuurin hävitysvimma päätellen sen aikaisten koulurakennusten purkamisesta surutta yksi kerrallaan.
Olemassa olevan rakennuskannan purkaminen on dramaattinen toimenpide. Se on pitkän aikavälin arvovalinta, joka köyhdyttää kulttuurihistoriallista kaupungin identiteettiä ja imagoa. Siitä pitää keskustella perusteellisesti päättäjien pöydissä eikä jättämällä ratkaisijaksi rakennusliikkeitä ja kasvotonta pääomaa.
Leena-Riitta Salminen