Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Hakkuutapa kannattaa valita tavoitteiden ja olosuhteiden mukaan

Luonnokset EU:n metsästrategiaksi ovat kiihdyttäneet keskustelua siitä, miten Suomen metsiä tulisi käsitellä: tasaikäisrakenteisesti avohakkuitakin tehden vai jatkuvaa kasvatusta soveltaen? Keskustelu on helposti mustavalkoista, vaikka molemmilla kasvatustavoilla on omat etunsa, haasteensa ja riskinsä. Myös menetelmien kirjo on käytännössä monisävyisempi ja hakkuutapa kannattaa valita olosuhteitten ja tavoitteiden mukaan.

Puun tuotannon kannalta vallitseva tasaikäinen metsien kasvatus on näyttänyt kyntensä ja Suomen metsien kasvu on pitkään ollut poistumaa suurempi. Luonnonvarakeskuksen tutkijat (Hynynen & Valkonen) ovat useisiin tutkimuksiin perustuen todenneet, että puun tuotos (ja samalla puuston hiilensidonta) on poimintahakkuin käsitellyissä eri-ikäisrakenteisissa kuusikossa 15-25 prosenttia alhaisempi tasaikäisenä kasvatettavaan kuusikkoon verrattuna.

Olosuhteet ja tavoitteet metsien käsittelyssä kuitenkin vaihtelevat ja monilla metsiköillä on puuntuotannon ja hiilensidonnan ohella monia erityisiä arvoja myös omistajilleen. Onnistuessaan jatkuva kasvatus voi kustannussäästöjen ansiosta olla metsänomistajalle myös taloudellisesti järkevä vaihtoehto alhaisemmasta tuotoksesta huolimatta.

Sopivia jatkuvan kasvatuksen kohteita etsisin ensisijaisesti turvemailta, soistuneilta alueilta sekä rannoilta, joilla onnistumisedellytykset ovat keskimääräistä paremmat ja tavoiteltavat ympäristöhyödyt sekä muut arvot korostuvat. Rannoilla ja soilla jatkuvalla kasvatuksella voidaan vähentää vesistöjen kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Turvemailla etuna ovat myös alhaisemmat hiilidioksidipäästöt, jos puusto pitää haihdunnallaan pohjaveden pinnan sopivalla tasolla ja kunnostusojituksia voidaan vähentää.

Arvokkaiden elinympäristöjen, suojavyöhykkeiden sekä laho- ja säästöpuiden säilyttämisestä meidän tulee huolehtia aktiivisesti hakkuutavasta riippumatta. Eri-ikäisrakenteinen kasvatus ei itsessään ratkaise monimuotoisuuden turvaamista talousmetsissä, mutta voi olla peitteistä metsää suosivien eliölajien kannalta tasaikäiskasvatusta parempi vaihtoehto.

Maisemallisesti aroilla alueilla maisemakuvaa voidaan säilyttää jatkuvalla kasvatukselle. Toisaalta tasaikäisessä kasvatuksessa eri kasvuvaiheessa olevat metsiköt tuovat maisemaan vaihtelua ja avaruutta. Tuoreita hakkuualueita en osaa kauniiksi kehua, mutta fiksulla leimikon rajauksella sekä säästöpuita ja luontaisia taimiryhmiä suosimalla vaikutelma pehmenee.

Omissa metsissäni olen tavanomaisilla kangasmailla pitäytynyt hyväksi havaitussa tasaikäsirakenteisessa metsien käsittelyssä - toki luontaista taimiainesta, taimiryhmiä ja alikasvosta hyödyntäen. Mietinnässä on, miten käsittelen jatkossa osin lampeen rajoittuvaa suoaluetta, jossa näyttäisi olevan aineksia poimintahakkuisiin ja osin myös luontoarvojen säilyttämiseen sekä rikastamiseen.

Antti Heikkilä, aluejohtaja, Suomen metsäkeskus