Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Pääkirjoitus: Pride-liputus nostattaa tunteita – Epäasiallista tai syrjivää kohtelua ei saa olla

Riina Lehtoranta

Harva kaupungin toimi synnyttää niin kiihkeää somekeskustelua kuin Haminan päätös pride-liputuksesta. Kommenteilta ei vältytty Kotkassakaan, kun kaupunki tiedotti vetävänsä progressiivisen pride-lipun salkoon meneillään olevalla teemaviikolla.

Kun Kymen Sanomat taannoin järjesti nettikyselyn Haminan pride-liputuksesta, enemmistö kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, ettei liputusta olisi pitänyt järjestää.

Kielteisiä vastauksia perusteltiin niin kaupungin RUK-imagolla kuin Raamatullakin. Jotkut vastaajat olivat sitä mieltä, että koko pride on "vähemmistöjen turhaa esille nostamista". Toiset kysyivät, missä on heteroliputus.

Heteronormatiivisessa yhteiskunnassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat joutuvat vielä 2020-luvullakin kuulemaan kommentteja, kuinka jokin heissä on ällöttävää, sairasta ja väärin. Erityisen vaikeaa on ihmisillä, jotka seksuaali- ja sukupuolivähemmistön lisäksi sattuvat kuulumaan johonkin toiseen vähemmistöön – vaikkapa jyrkkään uskonlahkoon.

Jatkuva vähemmistöstressi voi murtaa vahvimmankin. Epäasiallista tai syrjivää kohtelua ei saa olla.

Kokemus "turhasta esille nostamisesta" voi liittyä termeihin. Koska homoa on käytetty ja käytetään yhä haukkumasanana, ryhdyttiin Suomessa puhumaan homoseksuaaleista. Tarkoitus oli hyvä, mutta samalla tultiin ylikorostaneeksi asian seksuaalista ulottuvuutta sosiaalisen ulottuvuuden kustannuksella.

Kun heterotyökaveri kertoo alkaneensa seurustella, harva kuulija ajattelee hänen puhuvan seksielämästään. Kun homotyökaveri tekee saman, ainakin osa kuulijoista vaivaantuu: "En halua kuulla tuon seksijutuista."

Molemmilla kyse on ihmissuhteesta, paljon muustakin kuin seksistä. Ihmissuhteet ovat elintärkeitä. Hyväksyvien ihmisten joukossa on onnellista ja turvallista olla.

Kommentoi