Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Lukijalta: Lentokenttä enemmän uhka kuin mahdollisuus – Pyhtää rummuttaa itseään näkyvästi luontoarvoillaan, mutta ajaa samalla hanketta, joka vaarantaa luonnonrauhan

Luin Pyhtään kunnan sivuilta tuoreen kysymyksiä ja vastauksia -artikkelin lentokentästä. Väkisin tuli mieleen, että kirjoittaja (edustanee Pyhtään virallista kantaa) ei ole kovin tietoinen siitä, miten haitallisesti kenttä voi vaikuttaa kunnan imagoon ja siten myös elinvoimaan – luonnosta puhumattakaan – vaikka elinvoimaisuudella kenttää juuri perustellaan. Vastauksista paistaa läpi se, että niiden laatija on joko lentokenttähankkeen toimija tai ainakin kenttätoiminnan edistämiseen vahvasti sitoutunut.

Pyhtää rummuttaa itseään näkyvästi luontoarvoillaan, muun muassa pyrkiessään valtakunnallisen Erä- ja luontokulttuurimuseon sijoituspaikaksi. On kuitenkin vaikea mainostaa itseään uskottavasti luonnonläheisenä saaristokuntana, jos samaan aikaan ajaa voimakkaasti hanketta, joka uhkaa vaarantaa luonnonrauhan ja sitä etsivien ihmisten rauhan. Kaksilla rattailla ajaminen on voinut joskus toimia, mutta tuskin enää. Pikemminkin sellainen voi näyttäytyä viherpesuna.

Hiljaisuus on katoava luonnonvara. Moni kunta onkin kartoittanut hiljaisia alueitaan. Niistä on tullut merkittävä vetovoimatekijä niin matkailulle kuin myös uusien veronmaksajien ja kesäasukkaiden houkuttelemiselle. Samoin luontoa arvostavien yrittäjien houkuttelulle, joita on yhä enemmän. Usea kunta onkin kieltäytynyt häiritsevästä lentokenttätoiminnasta.

Pyhtään lentokenttä sijaitsee kaavoittamattomalla alueella arvokkaan Natura-alueen kainalossa. Siltä ei silti ole edellytetty YVA-menettelyä, vaikka vaikutukset ympäristöön ovat ilmeiset. Pyhtää vetoaa ELY:n linjaukseen ja sanoo, että hankkeessa noudatetaan ympäristöluvan ehtoja. Se, että lupaehtoja noudatetaan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toiminnasta ei olisi huomattavia haittoja.

Pyhtään kannattaisi suhtautua lentokenttätoiminnan aiheuttamaan kiistattomaan ympäristöhaittaan hyvin vakavasti. Kunnan tulisi kaikin tavoin vaikuttaa siihen, että ympäristöhaitat olisivat niin pienet kuin suinkin mahdollista. Kaavailut hävittäjälennoista tulisi torpata suoralta kädeltä paikkaan täysin sopimattomina.

Toimeliaisuus ei ole itseisarvo, ei etenkään silloin, kun se vaarantaa juuri sen mitä sillä tavoitellaan: viihtyisän ja elinvoimaisen asuin-, työskentely-, loma- ja matkailuympäristön.

Petteri Saario, dokumenttiohjaaja ja osa-aikapyhtääläinen, Porvoo

Toimeliaisuus ei ole itseisarvo, ei etenkään silloin, kun se vaarantaa juuri sen mitä sillä tavoitellaan.

Kommentoi