Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Pääkirjoitus: Sitä määritellään laissakin, mutta avoimuus vaatii ennen kaikkea tekoja

Pekka Lakka

Sanna Marinin (sd.) johtama hallitus on usein luonnehtinut hallitusohjelmaansa kunnianhimoiseksi. Hallitus tavoittelee esimerkiksi mahdollisimman oikeudenmukaista, ilmastoystävällistä ja avointa Suomea.

Hallituksen avoimuusperiaatetta on tervehditty ilolla. Toisaalta myös lainsäädäntö on pitkään lähtenyt avoimuudesta. Perustuslaki ja julkisuuslaki linjaavat, että viranomaisten hallussa olevat asiakirjat ovat julkisia, ellei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden takia lailla erikseen rajoitettu. Laki lähtee avoimuudesta, jota ei voi rajoittaa viranomaisten mielivaltaisilla päätöksillä.

Viikonlopulla uutisiin nousi valtioneuvoston kanslian hidas ja tökerö toiminta STT:n asiakirjapyynnössä. STT pyysi maaliskuussa pääministeri Marinin, hänen avustajiensa ja virkamiesten oikeuskansleri Tuomas Pöystille lähettämiä sähköposteja, jotka koskivat liikkumisrajoitusten valmistelua. Kahden viikon jälkeen valtioneuvoston kanslia vastasi, ettei liikkumisrajoitusluonnoksen sisältänyt viesti ole julkinen.

Hallituksen avoimuusstrategian siipien suojissa tehdään siis päätöksiä, jotka eivät tue sitä. Liikkumisrajoitukset eivät ole enää ajankohtaisia, mutta juuri tällainen hidastelu ja pimittäminen nakertavat uskoa viranomaisiin. Koska liikkumisen vapaus kuuluu ihmisen perusoikeuksiin, pitäisi viranomaisen mieluummin tiedottaa mahdollisimman paljon kuin torpata asiakirjapyyntöjä.

Valtioneuvoston kanslia on saanut aiemminkin kritiikkiä salaamispäätöksistään. Kun Suomessa kohistiin viikonlopulla viimeisestä käänteestä, pääministeri Marin kirjoitti Twitterissä, että kaikki koronamateriaalit pitää lähtökohtesti julkaista.

Pääministeri johtaa valtioneuvoston toimintaa. Jos pääministeri puhuu yhtä ja kanslia tekee toista, on joku asia pielessä. Hienojen periaatteiden uskottavuus rapautuu, kun käytännön toiminta ei tue niitä.

Kommentoi