Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Kolumni: Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi on valmis kuolemaan – Olisinko minä?

Elina Valtonen

Venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi jatkaa sitkeästi piikkinä presidentti Putinin lihassa. Myrkytysyrityksen kohteeksi joutunut ja Venäjälle palattuaan vangiksi joutunut Navalnyi on aloittanut vankilassa syömälakon, joka on kestänyt kolme viikkoa.

Navalnyi on onnistunut mobilisoimaan venäläisväestöä kaduille ennenkin, eikä vähiten nyt, kun hänen terveytensä uskotaan olevan vaarassa.

Helsingin Sanomat uutisoi Venäjän tilanteesta kattavasti lehdessä torstaina 22.4. Jutussa huomioitiin ansiokkaasti se, että syömälakkoja on käytetty poliittisena vaikutusvälineenä historiassa ennenkin. Sitten jopa hieman makaaberisti selostettiin, mitä ihmiskehossa tapahtuu kun lakkaa syömästä ja kauanko sitä voi jatkaa.

Moskovassa ihmiset tuntuivat tulleen kadulle ennen kaikkea Navalnyin terveydentilan vuoksi ja siksi, että hänen kohtelunsa vaikuttaa epäinhimilliseltä. Ymmärrän heitä. On jotenkin helpompaa käsittää yksittäisen hahmon inhimillistä kärsimystä kuin poliittista autoritarismia, joka hiljalleen näännyttää kansalaisyhteiskunnan hengiltä. Jopa maassa, jossa yksittäisellä ihmisellä ei historiallisesti ole ollut kovin suurta arvoa. Tai ehkä juuri siksi.

Navalnyia mietin minäkin, turvallisessa ja poliittisesta vainosta vapaassa maassa kasvanut. Pitkäaikaista nälkää ei tarvitse kokea, jotta sen vaikutuksen voi ymmärtää. Eikä siihen tarvita ravitsemusterapeutin kliinistä selostusta munuaisten toiminnasta.

Mietin, uskooko hän yhä vankkumattomasti voivansa syömälakollaan ja riittävällä julkisuudella voivansa vaikuttaa omaan kohteluunsa vankeudessa. Epäilen nimittäin, että jossain vaiheessa syömälakko lakkaa olemasta tarkkaa analyyttista riskipeliä, vaan muuttuu sisäiseksi mielen ja ruumiin kamppailuksi, jossa voittaa tai hävitä voi kai vain itsellensä.

Missä vaiheessa Navalnyi on hyväksynyt, että tämä valinta voi johtaa hänen kuolemaansa? Ettei välttämättä mikään hänen ajamistaan poliittisista tavoitteista sittenkään toteudu.

Mikä olisi se asia, johon itse suhtautuisin samanlaisella maanisella määrätietoisuudella? Asia, jonka puolesta olisin valmis kuolemaan.

Kirjoittaja on Kymen Sanomien uutistoimittaja.

Kommentoi