Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Lukijalta: Kukaan meistä ei valitse perhettään

Ei vanhempia, ei sisaruksia, ei sukalaisiakaan. Syntyminen perheeseen on siis aivan "hakuammuntaa". Elämä lähtee käyntiin jo ensimmäisestä hengenvedosta ja silmien aukaisemisesta. Miltä se elämä näyttää? Onnellinen ja onneton lapsuus muovaamat meitä elämään ja elämisen taitoon. Se voi olla kiinni vanhemmista tai muista elämän varrelle sattuneista ihmisistä.

Kun aina emme voi valita, aina asiat ei vaan mene niin kuin toivoisi. Haaveet ja unelmat voivat kaatua jo aikaisessa vaiheessa ja jäät raunioitten alle. Eikä kukaan tule sinua kaivamaan sieltä ylös. On helppo luovuttaa ja jäädä siihen vain makoilemaan. Jos sinulla oli huono lapsuus, se ei tarkoita sitä että sinun pitäisi loppuelämäksi jäädä kitumaan ja haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla. Kaikkea pahaa, pahoja vastoinkäymisiä, niitä ei voi korjata mutta kaikesta oppii ainakin jotakin.

Jotkut eivät ehkä halua myöntää mitään ja ongelmat voi lakaista maton alle. Mutta mitä syntyykään kun jäljelle jää paha olo ja katkeruus? Ei ainakaan mitään hyvää. Riittääkö anteeksipyyntö kun olet saattanut rikkoa jonkun tai jotakin? Tarkoitan tällä henkistä hyvinvointia. Monet maailman myrskyihin hävinneet alkavat myös lääkitä itse itseään. Sekaannutaan päihteisiin, tehdään hiljaista itsemurhaa, kun sisälle sattuu. Onko silloin hyvät edellytykset hyvään elämään?

Mutta onnellinen lapsuus, se rakastava, se kannustava, antaa sinulle eväät elämään onnelliseen. Kunpa meistä jokainen saisi sellaisen. Ja jos joskus hankit omia lapsia niin anna heille eväät onnelliseen lapsuuteen. Se on rakkautta ja myös rikkautta.

Päivikki Puonti, Hamina

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka