Minua ei huvita kuolla, tokaisee äiti omaishoitajatyttärelleen - Kotkan Kaupunginteatterin tositapahtumiin perustuvassa elämänmakuisessa näytelmässä surun keskeltä nousee toivo

Äiti sairastuu levinneeseen rintasyöpään, tytär ryhtyy omaishoitajaksi. Tosielämän tapahtumista syntyi elämänmakuinen näytelmä, josta ei puutu suuria tunteita eikä edes keveyttä, vaikka yhteisen ajan loppu lähestyy vääjäämättömästi.

Mainos | Kun Kotkan Kaupunginteatterin näyttelijä Mirka Mylläri kävi katsomassa levinnyttä rintasyöpää sairastavaa äitiään sairaalassa, lääkäri puhutteli äitiä tyttönimellä. Äiti ei käyttänyt sitä koskaan. Hän oli muutenkin erilainen. Puhui kirjakieltä, ei murretta niin kuin yleensä. Hän oli luonut itselleen sairaalaroolin.

– Tuumasin äidille, että tästä saisi hyvän näytelmän. Äitiä esittäisi kaksi eri näyttelijää. Toinen tavallista äitiä ja toinen äitiä potilaana, Mylläri muistelee.

Teepä sellainen joku päivä, sanoi äiti omaishoitajana toimivalle tyttärelleen.

Vuonna 2019, kolme vuotta äidin kuoleman jälkeen, Mylläri aloitti työn.

– Olen aina kirjoittanut paljon. Se on minulle luontainen tapa käsitellä asioita. Palkkasin dramaturgi Siri Kolun avukseni työstämään tekstiä ja tarjosin sitä ensimmäiseksi omalle teatterilleni.

Tunteita laidasta laitaan

Näytelmä Viimeinen vuosi – Potilas nro:CA15-3 alkaa olla valmis helmikuiseen ensi-iltaansa. Fiktiivinen tarina perustuu vahvasti tositapahtumiin.

– Kun kirjoittaa läheltä, tekstiin tulee elämänmakua, sanoo näytelmän ohjannut teatterinjohtaja Miko Jaakkola.

Koskettava näytelmä kertoo äidin ja tyttären välisestä syvästä yhteydestä. Se kuvaa omaishoitajan tunteiden vuoristorataa: rakkautta, surua, turhautumista, vihaa.

Yksi keskeisistä teemoista on toivo. Vakavan sairauden kanssa eläessä sen määrä vaihtelee. Välillä nousee ja välillä katoaa palatakseen uudestaan.

– Näytelmä käsittelee arkea sairauden kanssa, luopumista ja irtipäästämistä, elämän ja kuoleman kysymyksiä. Siinä on silti keveyttä. Tragediaa ei tarjoilla raskaalla kädellä, vaan mukana on hulluttelua ja tummaa huumoria.

Kaksi äitiä

Näytelmässä Sirpa, äiti ja potilas, on aidon äidin, pullantuoksuisen mummon Helmin suojakuori.

– Sirpa on Helmin keino selviytyä. Helmi tarvitsee Sirpan avukseen käsitelläkseen sairautensa nostattamia tunteita, sanoo Sirpaa näyttelevä Anne Niilola.

Minua ei huvita kuolla. Niin Sirpa-äiti tokaisee näytelmässä. Hän ottaa taksin ja käy ostamassa viimeisillä voimillaan lahjan lapsenlapselleen. On surullista tietää, ettei näe tämän kasvavan.

Oikeassa elämässä Myllärin äiti muutti Savosta Kotkaan, koska halusi viettää viimeiset vuotensa lapsensa ja lapsenlapsensa lähellä.

– Olen tavannut Mirkan äidin, ja muistan millainen hän oli, mutten yritä olla roolissani kuin hän. Äskettäin Mirka silti hätkähti, kun näki minut Sirpan peruukissa, Niilola sanoo.

Mylläri näyttelee omassa näytelmässään tytär Minnaa, joka on äitinsä omahoitaja.

– Aluksi ajatus roolista jännitti. Työ tekemistä helpotti se, että olen käynyt oman suruprosessini läpi. Työryhmässä olemme nauraneet paljon, ja se on ollut vapauttavaa.

Näytelmän käsikirjoittaja Mirka Myllärin omat sanat näytelmästä sekä hänen terveisensä äidilleen Taikamaahan.

Tositapahtumiin perustuvan näytelmä Viimeinen vuosi – Potilas nro:CA15-3 ensi-ilta Kotkan Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 12.2.2022.

Näytösajat ja liput täältä.

Kotkan Kaupunginteatteri

Teatterin Lippumyymälä

Ti–pe 11–17 ja 2 h ennen näytöksiä

Keskuskatu 15, Kotka

Puh. 05 234 4199

teatteriliput@kotka.fi

Lue lisää