Mainos: Kotkan Kaupunginteatteri

Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta.

Näyttelijä joutuu kohtaamaan itsensä rankassa, huumorilla maustetussa näytelmässä – Halusin juhlia 30-vuotista taiteilijauraani juuri tällä

30-vuotistaiteilijauraansa juhliva näyttelijä Anne Niilola on aina ollut kiinnostunut ihmisistä. Esiintymisen kuusankoskelaisen viisilapsisen perheen keskimmäinen aloitti jo pienenä suuta aukomalla, kun repliikeistä tai laulun sanoista ei ollut tietoa.

Anne Niilola on saanut näytellä lukuisia erilaisia rooleja, eri genreissä. Roolihahmo herää henkiin vastanäyttelijän ja yleisön kohtaamisissa.

Mainos | – Olen aina halunnut esiintyä. Varsinaisen sysäyksen teatterin pariin antoi isosiskoni, jota seurasin Kuusankosken harrastajateatteriin 12-vuotiaana, Anne Niilola kertoo.

Opiskelut veivät Tampereen yliopistolle yleistä kirjallisuustiedettä lukemaan. Haave näyttelemisestä kyti sisällä, eikä jättänyt rauhaan.

– Päätin, että nyt tai ei koskaan. Jos en pääse näyttelijäkouluun, ryhdyn puutarhuriksi, hän nauraa.

Ja sinne hän pääsi. Pian koulun alettua esikoinen ilmoitteli tulostaan, mutta Anne ei halunnut raskauden olevan opintojen esteenä, vaan kertoi raskaudestaan vasta seitsemännellä kuulla ollessaan. Volttitreenien jälkeen.

– Olen aina tehnyt elämässäni päätöksiä, että nyt tämä asia hoidetaan, tavalla tai toisella.

Esikoispoika syntyi joululoman ensimmäisenä päivänä, ja kevätlukukauden aloituksesta hän myöhästyi vain tunnin.

Uraan panostus kannatti. Annen tapa näytellä toi hänelle erilaisia rooleja erilaisissa näytelmissä, teattereissa sekä tv-tuotannoissa.

– Ilman perhettäni tämä ei olisi ollut mahdollista. Minulla on aina ollut hyvin läheiset suhteet sisarusteni sekä äitini kanssa, tukiverkko on ollut tiivis.

Näyttelijätyö Niilolaa vei eri kaupunkeihin. Jokaiseen hän perusti kodin. Työn ohessa hän työskenteli muun muassa ravintolassa, sillä se tarjosi mukavaa vaihtelua leipätyöhön, sekä opetti ilmaisutaitoa lukiolaisille. Suhasi parhaimmillaan kolmeen paikkaan yhtaikaa.

– Enää en pelkää tarttua mihinkään työhön tai rooliin. Elämänkoulu on opettanut.

Niilola on kiitollinen siitä, ettei ole sidottu mihinkään tiettyyn muottiin. Genre on vaihtunut tiuhaan.

– Ihmiset saattavat tunnistaa minut edelleenkin Maalaiskomedia-sarjan Virpinä, hän nauraa.

Vastanäyttelijä ja yleisö herättää hahmon eloon

Jokainen kerta näyttämöllä on kuin uusi kohtaaminen. Vastanäyttelijä vaikuttaa siihen, miten roolihahmo herää henkiin. Kohtaamisella ja kosketuksella on Niilolalle suuri merkitys.

– Kemia on todella tärkeä tässä ammatissa. Vastanäyttelijä määrittelee kuka ja millainen minä olen. Miten reagoin.

Ja yleisö. Vaikka hän myöntää olevansa intohimoinen harjoittelija, syttyy näytelmä elämään vasta vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Läsnäolo ja ihmisten välittömät reaktiot antavat energiaa.

– Teatteri on henkilökohtainen kokemus, hän vakavoituu hetkeksi, – Ajattelen, että näyttelijän tehtävä on herätellä, antaa tilaa omille tulkinnoille. Ei pureskella tunnetiloja liian valmiiksi.

Tarina ja kerronta pysyy samana, mutta tilanne ja yleisö on joka kerta eri. Niilola haluaa olla aito, juuri siinä hetkessä. Vaikka toistoja olisi takana jo lukuisa määrä.

– Nautin siitä, että voin itse tuottaa joka kerta jotain erilaista. On mukavaa tehdä yllätyksiä.

Roolihahmoonsa hän suhtautuu aina suojelevasti.

– Vaikka hahmoni olisi mikä hyvänsä, minun on oltava hänen puolellaan.

Yksi opettavimmista rooleista Niilolalle on ollut miehen rooli. Hän suoriutui siitä niin hyvin, ettei oma äitikään tunnistanut tytärtään.

– Nyt ymmärrän myös paremmin sitä, miten miehet voivat olla sohvalla kuulematta mitään, ja silti osaavat oikeissa kohdissa vastata, kuin olisivat kuunnelleet, hän nauraa.

Niilola on myös ohjannut lukuisia näytelmiä. Omat ohjaustyöt ovat opettaneet arvostamaan ohjaajan työtä.

– Näyttelijä voi ajatella osaavansa, mutta ohjaaja katsookin lavan tapahtumia eri näkökulmasta.

Näyttelijän työssä kiinnostus ihmisiin ja elämään yleensäkin, on hyödyksi. Roolihahmot ovat usein sekoitus havaintoja ja mielikuvitusta.

– Ihmisiä tarkkailemalla oppii. Varsinkin bussimatkat kotoa kaupunkiin ovat herkullisia. Katseista näkee paljon. Saatan kehittää mielessäni tarinoita kanssamatkustajistani, ja kirjoittaa näitä pieniä tarinoita.

Komediaa ja suuria tunteita rakastava Anne Niilola on näytellyt Kotkan kaupunginteatterilla jo yli kymmenen vuotta. Hän nauraa olevansa varsinainen teatterin kummitus, joka viihtyy työpaikallaan niin hyvin, ettei välttämättä poistu rakennuksesta päivän kaksiosaisten harjoitusten välissäkään.

Masennuskomedia koskettaa ja juhlistaa

– Halusin juhlia uraani tällä tosielämästä kertovalla näytelmällä. Kuka tahansa voi pudota.

Mari Rantasilan ohjaama Masennuskomedia valikoitui sattumalta, mutta silti tarkoituksenmukaisesti Niilolan 30-vuotistaiteilijauraa juhlistamaan. Rankka ja koskettava aihe työuupumuksesta on ajankohtainen. Niilola löytää yhtymäkohtia tarinasta ja tunnistaa päähenkilön tunnetilan.

– Kun tekee tunteella töitä, pitää muistaa välillä itsekin pysähtyä käsittelemään asioita. Tunnistan roolihahmoni Eevan ylivuotavan tehokkuuden. En ole itse koskaan joutunut kokemaan vastaavanlaista romahdusta, mutta sen reunalla olen varmastikin ollut. Minulla on aina onneksi ollut kannatteleva tukiverkko ympärilläni, hän kiittelee.

Työuupumuksesta ja mielenterveysongelmista kertova näytelmä on raskas, mutta huumorilla maustettu. Niilolan mielestä myös lähes kaikkia vakavia aiheita pystyy käsittelemään komedian keinoin. Tulkinta ja kokeminen jää katsojalle. Paras ja rehellisen palaute tuli henkilöiltä, joita tuotantoryhmä oli käyttänyt apuna näytelmän mielenterveyskuntoutujien maailmaa luodessaan. Tuotantoryhmä kävi tutustumassa Karhulassa mielenterveyskuntoutujien työpajatoimintaan.

– He ymmärsivät huumorin, he nauroivat. Eräs tuli kysymään minulta, kerroinko omaa tarinaani. Näytelmä päättyy huikeaan loppumonologiin, joka herättää tunteet pintaan.

Näytelmä onkin samalla Annen oma kasvutarina, kertoen siitä, miten hän on oppinut ”tässä on nyt vaan pärjättävä”-asenteesta ja liian monesta yhdenaikaisesta projektista hiljentämään, löytämään itsestään sen pisteen, että nyt riittää, minä riitän. Ennen kuin maailma romahtaa jalkojen alta, kuten Eeva-roolihahmolle kävi.

– On täytynyt itsekin opetella pysähtymään, ja makoilemaan sohvalla.

Tule juhlistamaan Annen taiteilijauraa juhlanäytökseen lauantaina 23.10. klo 13 Kotkan kaupunginteatterille. Liput 26,50 €. Esityksen jälkeen Annelle ottaa vastaan onnittelutervehdyksiä. Varaa liput tästä.

Kotkan Kaupunginteatteri

Teatterin Lippumyymälä

Ti–pe 11–17 ja 2 h ennen näytöksiä

Keskuskatu 15, Kotka

Puh. 05 234 4199

teatteriliput@kotka.fi